Kohtuuttomia tilanteita ja byrokratiamyllyjä: Köyhyyttä kokeneiden ja päättäjien yhteisratkaisuja

Leena Valkonen. Viestinnän asiantuntija, Työttömien Keskusjärjestö ry
Erja Saarinen. Erityisasiantuntija, Soste ry
Kuva: Jouko Vatanen

Köyhyyttä kokeneita kansalaisia ja eduskunnan päättäjiä kohtasivat toisensa 21. lokakuuta. Köyhyyttä kokeneet toivat esiin palvelujärjestelmän puutteita ja tilanteita, joissa ihmisen on oikeastaan mahdotonta toimia oikein. Näihin tilanteisiin etsittiin yhdessä mahdollisia ratkaisuja.

Pienryhmissä käsiteltiin viiden ihmisen tarinaa etuuksien ja palveluiden viidakossa. Yksi yleinen mahdoton tilanne on se, kun vuokra ylittää toimeentulotuessa hyväksytyn tason, mutta halvempia vuokra-asuntoja ei ole tarjolla. Silti asiakasta vaaditaan muuttamaan kodistaan.

Miksi työttömälle vaatimuksia, jos TE-palvelut eivät toimi?

Tilaisuudessa pohdittiin myös tilanteita, joissa jatkuvasti tarjotaan asiakkaan kannalta vääränlaista työllisyyspalvelua, joka ei auta häntä työllistymään. Miksi esimerkiksi ulkomaalaistaustainen ei saa tarvitsemaansa ruotsin kielen kurssia, jotta pystyisi hakemaan valtion virkoihin. Miksi TE-toimisto ei voi edistää molempia kotimaisia kieliä?

Miksi työtöntä vaaditaan toimimaan tai häntä rangaistaan karenssein, jos TE-palvelut eivät pysty tarjoamaan järkeviä koulutuksia tai jos työnantajat eivät palkkaa tietyn iän ylittäneitä.

Byrokratia tuntuu suurelta möykyltä

Kaikille tarinoille oli yhteistä, ettei apua saa nopeasti tai oikea-aikaisesti silloin, kun sitä tarvitsisi. Odottaminen epävarmuudessa ja hankalasti kirjoitetut päätökset, joita ei itse edes ymmärrä, kasvattavat ahdistusta. Byrokratia tuntuu suurelta möykyltä. Lopulta pelkää avata kirjekuoria tai vastata puhelimeen. Ahdistuneisuus on silloin jokapäiväinen tunne.

Näin tarinansa kertonut Potilas K kuvaa byrokratiahelvetiksi kokemaansa tilannetta:

Koin erittäin kovaa stressiä ja ahdistusta enkä kyennyt nukkumaan kunnolla kuukausiin. Jouduin käyttämään kaiken kapasiteettini valtavasta byrokratiamyllystä selviytymiseen toisten avun varassa.

Väärässä lokerossa järjestelmässä

Potilas K on joutunut pyörimään järjestelmän väärässä lokerossa vuosia: hänen juridinen asemansa – työtön työnhakija – ei vastaa terveydentilaa. Tästä seuraa hänen mukaansa byrokratiahelvetti ja köyhyys. Köyhyyden ja sairauden yhdistelmä on piinallinen. Sen tämäkin tilaisuus näytti selvästi.

Potilas K on siinä mielessä hyvässä asemassa, että hän saa sairauteensa kuntoutusta ja myös vammaispalveluita. Hän ei kuitenkaan saa rauhaa keskittyä kuntoutukseen, koska vakuutuslääkäreiden mielestä hän on työkykyinen. Kuitenkaan hänen kätensä eivät sairauden vuoksi toimi ja hän tarvitsee henkilökohtaisen avustajan jo pystyäkseen tekemään etuushakemuksia, ylipäänsä jotain tekstiä. Hyvänä asiana hän toi esiin mahdollisuuden hakea Kelan etuuksia puhelimitse. Monenlaisia asiointikanavia tarvitaan.

Potilas K on kokenut vakuutusoikeuden kohtuuttomaksi. Se on vinoutunut torjumaan ”turhia” hakemuksia eikä sen päätöksistä ole valitustietä korkeimpaan oikeuteen.

Tosiallisesti työkyvyttömien vuosikausia kestävä ristiriitainen pompottelu on järjetöntä julkistaloudelle ja ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille.

Sairauspäivärahaa niin kauan kuin on sairas

Potilas K:n tarinan pohjalta nousi yhtenä ratkaisuna esiin se, että sairauspäivärahaa voisi saada niin kauan kuin sairastaa. Tämä helpottaisi monien asemaa. Nyt kun sairauspäivärahakausi päättyy, ihminen siirtyy eläkepuolelle kuntoutustuelle, vaikka hänellä itsellään olisi tavoitteena palata työmarkkinoille.

Kuntoutustuki pitäisi saada erilleen työeläkejärjestelmästä, kohdistumaan selvästi kuntoutukseen. Tärkeää olisi myös turvata kuntoutuksen saaminen ja sen jatkuvuus siihen asti, että sen tavoitteet saavutetaan.

Esille nousi myös se, että työttömyysturvaan tarvitaan lisää sellaisia elementtejä, joiden turvin voisi tehdä pieniä töitä ilman, että joutuu kohtuuttomiin tilanteisiin: on hyvin tärkeää pysyä jotenkin mukana työmarkkinoilla. Nyt jos Potilas K tekisi kuntoutuksen lomaan jonkin pienen tehtävän, työttömyysturva uhkaisi katketa, ja taas oltaisiin byrokratiakriisissä: olisi tehtävä lisää hakemuksia ja selvityksiä, joiden tekemiseen tarvitaan taas enemmän avustajan apua.

Vastuuvirkailija yhtenä ratkaisuna

Ehdotus, miten helpottaa avun saantia monisyisiin ongelmiin oli, että tarvitaan vastuuvirkailija, jolla on kokonaisvastuu asiakkaan tilanteen edistämisestä ja seuraamisesta. Tämä oli toiveena niin kansaedustajilla kuin köyhyyttä kokeneilla ja järjestöedustajilla, Vastuuvirkailija olisi ikään kuin asiakkaan asianajaja. Kuinka paljon rahoja säästettäisiin, jos tarjottaisiin oikea-aikaista ja laadukasta palvelua sen sijaan, että asiakkaita pompotellaan byrokratian rattaissa vuosikausia?

Yksi keino parantaa palveluita olisi köyhyyttä kokeneiden ihmisten asiantuntemuksen hyödyntäminen niiden kehittämisessä.

Kuva: Laura Kotila/valtioneuvoston kanslia

Sisäministeri Maria Ohisalo, vihr.

Tilaisuuden videotervehdyksellä aloittanut sisäministeri Maria Ohisalo korosti, että köyhyyttä on ymmärrettävä sen kaikissa muodoissa, jotta yhteiskuntamme kompastuskivet löydetään.

Ei ole olemassa vain yhdenlaista köyhyyttä tai niukkuutta. Köyhyydestä ei voida puhua yhtenä, kokonaisvaltaisena määrittävänä tekijänä. Ihmisen ikä, kotipaikkakunta, sukupuoli, perhetilanne, ne kaikki vaikuttavat siihen, millaista niukkuutta mahdollisesti kokee. Lisäksi, kuten tiedämme, vaikutukset kasaantuvat.

Köyhyys on yhteydessä useisiin hyvinvoinnin vajeisiin ja sitä kautta myös turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen. Esimerkiksi pitkäaikainen työttömyys, puutteellinen asumistaso ja heikko terveydentila ovat joitakin esimerkkejä köyhyyden taustalla vaikuttavista syistä. Nämä kasautuvat usein samoihin väestöryhmiin. Esimerkiksi usein köyhyysrajan alapuolella elävien terveys on hyvin toimeentulevia heikompi, mikä puolestaan lisää riskiä joutua tapaturmien ja onnettomuuksien uhriksi.

Omalla hallinnonalallani näemme sen, että myös rikosten uhreiksi joutuvat ja tekijöiksi päätyvät henkilöt ovat pieni ja monella tapaa elämässä vastoinkäymisiä kohdannut joukko. Kiitän kaikkia osallistujia siitä, että olette halunneet jakaa tarinoitanne. Muutoksen on tapahduttava teidän lähtökohtanne huomioiden, ei ylhäältä käsin.

Kiitos myös järjestäjille – myös tämäntyyppiset tilaisuudet ovat arvokas osa eriarvoisuutta torjuvaa työtä. Meidän jokaisen on tehtävä köyhyyden torjunnan eteen töitä. Ihan joka ikinen päivä, ministeri Ohisalo kiteytti.

Tutustu köyhyyttä kokeneiden tarinoihin

Köyhyyttä kokeneiden tarinat – Köyhyyttä kokeneet ja kansanedustajat samassa pöydässä 21-10-2020

Eliisa taisteli työkyvyttömyyseläkkeestään liki 20 vuotta – MTV Liven artikkeli ja video