Miksi työkykyohjelmaa tarvitaan juuri nyt?

Tuija Oivo. Johtaja, Työ- ja elinkeinoministeriö

Tuija Oivo, TEM

Vuoden 2018 lopussa Suomessa oli noin 150 000 pitkäaikaistyötöntä, työvoimapalveluista työttömäksi jäänyttä, palvelusta toiseen palveluun siirtynyttä tai viimeisen 16 kuukauden aikana vähintään 12 kuukautta työttömänä ollutta ihmistä. Vuoden 2017 lopulla 16–64-vuotiaista työkyvyttömyyseläkettä sai yli 200 000 henkilöä. Vuonna 2018 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden suomalaisten määrä kääntyi selvään kasvuun.

Osatyökykyisissä iso työvoimapotentiaali

Suomessa työikäisen väestön määrä on kääntynyt laskuun. Jotta tulevina vuosina kansantalouden kokonaistyöpanos voisi kasvaa, on yhä useamman työikäisen kuuluttava työvoimaan.

Työelämän ulkopuolella olevista osatyökykyisistä 65 000 haluaisi työskennellä ja arvioi myös olevansa kykeneviä tähän. Osatyökykyisten työllistymiseen liittyy iso hyödyntämätön potentiaali. Työeläkeyhtiö Ilmarisen laskelmien mukaan tämä hyödyntämätön potentiaali on noin 1,3 miljardia euroa vuodessa.

Kun Suomessa pohditaan työllisyyden lisäämistä ja työllisyysasteen nostamista, työikäiset pitkäaikaistyöttömät, osatyökykyiset, vammaiset ja työkyvyttömät ovat potentiaalisin joukko. Mikäli tästä joukosta työllistyisi jatkossa pysyvästi esimerkiksi kolmannes, nousisi työllisyysaste nykyisestä yli kolme prosenttiyksikköä.

Palvelujärjestelmältä vaadittavat muutokset

Keskeinen ongelma tällä hetkellä on, että työttömien tai työelämän ulkopuolella olevien henkilöiden työkyvyn, hoidon ja kuntoutuksen palvelutarvetta ei ole tunnistettu eikä selvitetty riittävän yksilöllisesti ja monialaisesti, eivätkä he siksi ole päässeet tarvitsemiinsa palveluihin ja oikean etuuden piiriin. Palvelut ovat toisistaan irrallisia eikä asiakasvastuuta ole millään taholla. Kuntien järjestämä terveydenhuolto on vetäytynyt heikoimmassa olevan työikäisen väestön palveluista.

Palvelujärjestelmässä tarvitaan muutos kohti monitoimijaista ja monisektorista ekosysteemiä. Valtion työllisyystoimien, kuntien terveys-, sosiaali- ja nuorisotoimien sekä koulutuksen toimijoiden tulee kyetä muodostamaan yhteinen tahtotila, sitoutuminen ja resurssointi sekä yhteisesti sovitut toimintatavat osa-työkykyisten saumattomien palvelukokonaisuuksien rakentamiseksi. Ekosysteemiin tulee kytkeä yksityiset palveluntuottajat, järjestöt ja kolmannen sektorin toimijat.

Toimintatapamuutos vaatii tuekseen uudenlaista johtajuutta ja kulttuurimuutosta tukevaa kehittämis- ja koulutuspanosta. Lääkäreiden ja asiantuntijatehtävissä toimivien työkyvyn arviointiosaamista tulee lisätä

Keskeinen ongelma tällä hetkellä on, että työttömien tai työelämän ulkopuolella olevien henkilöiden työkyvyn, hoidon ja kuntoutuksen palvelutarvetta ei ole tunnistettu eikä selvitetty riittävän yksilöllisesti ja monialaisesti

Tuija Oivo

Kaikki työ näkyväksi – sopivaa työtä kaikille

Digitalisaatio, automatisaatio ja tekoäly muuttavat työelämää. Innovatiivisilla teknologisilla ratkaisuilla voidaan tasata tuottavuuseroja osatyökykyisten ja muiden työntekijöiden välillä. Työn tekemisen tavat muuttuvat ja monimuotoistuvat ja antavat uusia mahdollisuuksia työllistää itsensä. Osa-aikatyön mahdollisuuksia tulee lisätä. Työ voi koostua myös lyhytaikaisista työtilaisuuksista, joita tehdään käyttämällä palveluntarjoajien digitaalisia palvelualustoja ja laskutuspalveluita.

Alustatalouden mahdollisuudet tulee hyödyntää. Osatyökykyiset henkilöt tarvitsevat tuekseen työhönvalmentajan, jonka tehtävänä on paitsi valmentaa, ohjata ja tukea työnhakijaa, myös valmentaa työnantajaa ja työyhteisöä sekä muotoilla työtehtäviä tekijälle sopivaksi.

Rekrytointikynnystä alemmas

Työnantajat odottavat palvelujärjestelmältä yksilöllisempää tietoa osatyökykyisen työnhakijan ominaisuuksista, tuottavuudesta ja rajoitteista. Osatyökykyiset tulisi saada entistä näkyvimmiksi työnhakijoiksi työmarkkinoille ja julkinen tuki tulisi yhteensovittaa yritysten rekrytointiprosesseihin. Erityisesti pienet työnantajat pitivät palkkatukea hyvänä kompensaationa. Isommat yritykset pitivät tärkeinä tukea mukautuksiin työympäristössä sekä tukea rekrytointeihin. Isoissa yrityksissä korostuivat myös työkyvyttömyydestä aiheutuvat työkyvyttömyyseläkeriskit.

Työnantajien tarvitsemista lisäpalveluista tulisi koota yksilöllisiä ja joustavia kokonaisuuksia. Palkkatuen, työhönvalmennuksen ja työolosuhteiden järjestelytuen tulee muodostaa tarvelähtöinen kokonaisuus ilman erillisiä ja byrokraattisia haku- ja päätösmenettelyjä. Jatkokehittelyssä tulisi arvioida myös henkilökohtaisen budjetoinnin mahdollisuutta.

Työttömyysturvaa tulee muuntaa työllisyysturvan suuntaan. On arvioitava voisiko työttömyysturvan aktiivikäyttö palkkatukeen olla työttömälle itselleen maksettava työllistymisseteli. Palkkatukea tulee suunnata enemmän osatyökykyisille. Osatyökykyisten palkkatuki voisi olla 75 % palkasta ja se voisi olla pysyvä. Suurten työnantajien eläkevastuita työkyvyttömyystilanteissa tulisi helpottaa. Sairauspäivärahan 10 päivän työnantajavastuuta tulisi pienentää. Työkyvyttömyyseläkkeen ja palkan yhteensovitus tulisi tehdä kannustavaksi.

Lisää osallisuutta yhteisötalouden avulla

Yhteiskunnalliset yritykset ovat yksi merkittävä keino osatyökykyisten työllistämiseen. Termillä tarkoitetaan sitä, että yritys kohdistaa valtaosan voitoistaan tietyn yhteiskunnallisen päämäärän edistämiseen. Etlan vuonna 2015 tekemän tutkimuksen mukaan yhteiskunnallisia yrityksiä Suomessa oli 19 000 ja niissä työskenteli noin 126 000 henkilöä.

Ihmisten arvomaailman ja kulutuskäyttäytymisen muutos on jo vaikuttanut yritysten liiketoimintamalleihin ja ne pyrkivät positiiviseen erottautumiseen yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisijoina ja vastuullisina toimijoina. Nyt maaperä on otollinen yhteiskunnallisten yritysten kehittämiselle.

Yhteiskunnallisten yritysten toimintaedellytyksiä voitaisiin parantaa mm. perustamalla yhteiskunnallisten yritysten yrityshautomo sekä panostamalla vaikuttavuustutkimukseen ja uusiin rahoitusmalleihin.

Työllistetään osatyökykyisiä julkisilla hankinnoilla

Julkisissa hankinnoissa on valtava käyttämätön työllistämispotentiaali. Työllistämisehdolla tarkoitetaan tarjouspyyntöön ja hankintasopimukseen sisällytettyä erityisehtoa, joka velvoittaa sopimuskumppanina toimivaa yritystä työllistämään osatyökykyisiä tai muita heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä.

Kunnat käyttävät julkisiin hankintoihin noin 12,5 miljardia euroa vuodessa. Jos jokaista hankintaan käytettyä 500 000 euroa kohden asetettaisiin työllistämisehto, sillä voidaan luoda työtä 25 000 osatyökykyiselle tai muulle heikossa työmarkkina-asemassa olevalle. Tarvitaan valtakunnallisesti johdettu hanke, jonka tarkoituksena on vauhdittaa työllistymisehdon käyttöä kuntahankinnoissa.

Eduskuntaryhmät ovat 5.2.2019 sitoutuneet yhteisessä kannanotossaan tulevina vuosina edistämään työikäisten työkykyä, ehkäisemään siirtymistä työttömyydestä pitkäaikaistyöttömyyteen ja lisäämään heikossa työmarkkina-asemassa olevien työelämäosallisuutta.

Toimenpiteillä varmistetaan osatyökykyisten palvelutarpeen tunnistaminen, toimivat työkyvyn ja työllistymisen tuen palvelut sekä ihmislähtöiset palvelupolut ja -kokonaisuudet. Toimenpiteiden on katettava sekä työttömät että työssä olevat työikäiset. Kyse olisi valtakunnallisesta työkykyohjelmasta, jonka toimeenpanossa kuitenkin on huomioitava alueelliset erityisolosuhteet.