Jukka Lindberg. Kehittämispäällikkö, Vates-säätiö sr
Jukka Lindberg, kehittämispäällikkö, Vates-säätiö sr
Välityömarkkinat luotiin 1990-luvulla purkamaan pitkäaikaistyttömyyttä, ja ne ovat edelleen keskeinen osa vaikeasti työllistyvien henkilöiden palvelujärjestelmää. Välityömarkkinatoimijoiden yhteistyöryhmää koordinoi Vates-säätiö. Miltä vireillä olevat työllisyyspolitiikan uudistukset näyttävät välityömarkkinatoimijoiden suunnalta?
Nykyisen Sanna Marinin hallituksen toimikausi on ollut kaikkien tuntemista syistä hyvin erikoinen. Kaikesta huolimatta hallitus on viemässä eteenpäin lähes ennätysmäärän työllisyyden parantamiseen tähtääviä uudistuksia. Uudistuksilla pyritään selvästikin vaikuttamaan erityisesti vaikeimmin työllistyvien – työllistymisessään tukea tarvitsevien – henkilöiden palveluihin ja työelämään ja sitä kohti etenemiseen.
Hallitusohjelmassa on näkyvissä pyrkimys tavoitella laajoja ja ajallisesti pitempiä kehitysprosesseja – ennen kaikkea työkykyohjelma – mutta myös halua ja uskallusta tehdä useita toisiinsa limittyviä muutoksia yhtäaikaisesti. Kumpikin tulokulma sisältää omat riskinsä ja haasteensa, mutta toisaalta: tyhjän saa yrittämättäkin.
Hallituksen valmius arvioida muiden toteuttamia malleja, vieläpä lähialueilta, mahdollistaa muutosten hallitumman valmistelun. On kaksi hanketta, joissa muiden kokemuksia pystytään hyödyntämään. Nämä ovat Osatyökykyisten työllistämisen Suomen malli, jossa selvityksen perusteella ja Ruotsin Samhall AB:n ja kotimaassa 2009–2016 toteutetun työpankkikokeilun pohjalta ollaan perustamassa valtion omistama erityistyöllisyysyritys työnimeltään Välittäjä Oy sekä juuri valmistunut yhteiskunnallisten yritysten strategia, jossa osatyökykyisten työllistäminen on vahvasti esillä.
Tarjotaanko porkkanaa vai keppiä?
Työllisyyspoliittisia toimenpiteitä voi ryhmitellä monellakin tavalla, mutta yksi käyttökelpoinen, vaikkakin yksinkertainen ja karkea, tapa voisi olla jaotella toimenpiteet työpaikkojen määrää lisääviin (työmarkkinoiden kysyntä), työnhakijoiden määrää ja aktiivisuutta lisääviin (työvoiman tarjonta) ja työllistymisen mekanismeja kehittäviin (työvoimapalvelut ja kohtaannon parantaminen).
Valtiovallan tai yhteiskunnan kannalta toimenpiteiden luonteella ei sinänsä pitäisi olla suurta väliä, kunhan ne tuottavat tulosta. Työmarkkinoilla operoivien eli työpaikkojen (yritysten) ja erityisesti työttömien työnhakijoiden kannalta asia on tietysti aivan toinen. Erityisesti silloin, kun toimenpiteitä valitaan kannustimien ja sanktioiden välillä.
Ainakin omalla kohdallaan niin työnantaja kuin työntekijäkin kohtaisi yleensä mieluummin porkkanan kuin kepin. Välittäjä Oy:n ja yhteiskunnallisten yritysten kohdalla painotus tuntuisi olevan poikkeuksellisen paljon kannustumien puolella.
Aktiivista vai passiivista työllisyyspolitiikkaa?
Työllisyyspolitiikalla on tietysti muitakin ulottuvuuksia. Onko se aktiivista vai passiivista? Naapurimaiden vertailussa Ruotsia on perinteisesti pidetty Suomea aktiivisempana, sillä työllisyysrahoja on suunnattu paljolti palkkatukeen ja siihen verrattavaan, Ruotsin valtion omistaman Samhall AB:n budjettitukeen.
Työvoimahallinto on Ruotsissa ollut Suomea vahvemmin resursoitu. Tosin suunta on heillä alaspäin ja osan erosta selittää Ruotsissa viranomaisten itse tuottamat palvelut, joita meillä hankitaan palveluntuottajilta. Toki Ruotsin työllisyyspolitiikkaan käyttämä rahamäärä kokonaisuudessaan on ollut meitä merkittävästi suurempi myös väkilukuun suhteutettuna. Tässä piileekin yksi Välittäjä Oy:n haasteista. Jo yhtiön perustaminen tulee vaatimaan merkittävät investoinnit ja toiminnan käynnistyttyä on odotettavissa, jos ei samansuuruiset niin ainakin samansuuntaiset henkilötason kustannukset kuin naapurimaassa.
Työllisyydenhoidon rahoitukseen liittyy vielä se haaste, että yleensä vain bruttoluku tiedetään. Siis se, kuinka monta euroa siihen valtion ja kuntien budjeteissa varataan. Työllisyyspolitiikan positiivisia vaikutuksia on vaikeampi arvioida, tai ainakaan todistaa. Tämä on tilanne myös edellä mainitun Samhall AB:n suhteen. Ruotsin valtion panostaa yhtiöön noin 6,5 miljardia kruunua eli yli 600 miljoonaa euroa vuodessa.
On helppo laskea, kuinka paljon tästä palautuu verotuloina, ja sitäkin voi arvioida, kuinka paljon nyt Samhallissa työsuhteessa olevat kuormittaisivat työllisyydenhoidon rahoitusta palkkatukien ja työttömyyskorvauksien muodossa, jos he eivät olisi työllistyneet Samhalliin.
Mutta mikä on Samhallista saatavan palkan, 21.000 kruunua kuukaudessa kokopäivätyössä, merkitys muiden yhteiskunnan tukien osalta? Ajatus työntekijöiden huomattavasti pienentyneestä tukiriippuvuudesta tuntuu varsin loogiselta. Tämän lisäksi pitäisi huomioida pysyvän työsuhteen vaikutus henkilön hyvinvointiin ja terveyteen ja niiden kautta terveyden ja mielenterveyden hoitokuluihin.
Työpaikkoja vaikeasti työllistyville
Työllisyyspolitiikassa vaikuttaisi olevan tapahtumassa varovainen ajattelutavan muutos. Tähän saakka paino on ollut aktivoimisessa, työllisyyttä edistävissä palveluissa ja avoimille työmarkkinoille suuntautuvien siirtymien tukemisessa. Välittäjä Oy:n perustaminen ja yhteiskunnallisten yritysten strategia herättävät ajatuksen aktiivisesta työpaikkojen luomisesta vaikeasti työllistyville keskeisenä osana työllisyyspolitiikkaa.
Vaikka puoliväliriihen kirjaukset Välittäjä Oy:n osalta ovatkin osin vaikeaselkoisia, ajatus aktiivisemmasta työllisyyspolitiikasta herättää toiveikkuutta. Vaikka nyt ehkä valittava tie ei olekaan mitenkään helppo tai suoraviivainen. Erittäin paljon vaikeita ja myös työmarkkinapoliittisesti hankalia haasteita on tarjolla. Yksi välittömästi käsillä oleva haaste on nykyisten palvelutuottajien – välityömarkkinatoimijoiden – rooli. Yhteiskunnallisten yritysten strategia ja sen toteuttamisen tueksi perustettava osaamiskeskus tarjoavat vetoapua, mutta työnjako Välittäjä Oy:n kanssa askarruttaa.
Välityömarkkinatoimijat ovat tehneet aktiivista yhteistyötä tarvelähtöisen palvelukonseptin kehittämisessä ja tavoittelevat entistä parempaa ja tiiviimpää yhteistyötä yrityskentän kanssa. Ehkä ja toivottavasti työllisyyspolitiikan kehittäminen sisältää nykytoimijoiden kehittämisen vahvan tuen ja työpaikkojen luomiseen tähtääviä toimintamalleja mm. kiertotalouden ja hoivan aloilla yhteistyössä yrityskentän kanssa.
Välityömarkkinatoimijoiden yhteistyöryhmä
Välityömarkkinatoimijoiden yhteistyöryhmä perustettiin alun perin vuonna 2010. Se on tehnyt yhteistä vaikuttamis- ja kehittämistyötä aktiivisesti vuodesta 2014 lähtien. Yhteistyöryhmän jäsenet ja niiden jäsenet edustavat laajasti välityömarkkinoiden sekä tarvelähtöisten työllisyyspalveluiden kenttää.
Ryhmä tekee vaikuttamistyötä mm. kannanotoilla, tapaamalla vaikuttajia sekä tekemällä kyselyjä eri verkostoille edistäen vaikeasti työllistyvien työllistymistä. Yhteistyöryhmään kuuluvat Vates-säätiö, SPR Kontti, Into – etsivä nuorisotyö ja pajatoiminta ry, Työttömien Keskusjärjestö ry, Sininauhaliitto, Suomen Kierrätyskeskusten Yhdistys ry, Oktetti ry, Mielenterveyden keskusliitto sekä SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry.