Pitkäaikaistyötön Anna-Kaarina Autere: Työvoimahallinnon tulisi muuttua aidoksi verkosto-organisaatioksi

Anna-Kaarina Autere. Pitkäaikaistyötön

Anna-Kaarina Autere

Anna-Kaarina Autere

Sairaanhoitaja, yhteiskuntatieteiden maisteri, kolmen lapsen äiti, 55-vuotias Anna-Kaarina Autere on hämillään työllisyyspolustaan. Kaikki työsuhteet ovat olleet määräaikaisia, eikä lisäkoulutuskaan ole tuonut helpotusta tilanteeseen. TE-toimistolta hän olisi odottanut kontrollin sijasta palvelua.

Olen oppinut ymmärtämään niin nuoria kuin vanhoja, jotka ovat syrjässä. Olen oppinut ymmärtämään, miltä heistä voi tuntua, kun TE-toimisto lähestyy pelottavalla kirjeellä tai kun puhelin ei soikaan sovitusti ja sen sijaan verkkopalveluun on ilmestynyt merkintä seuraavasta yhteydenotosta kuuden kuukauden kuluttua. Tai kun sovittua puhelua tulee, kun olet verikokeissa. Ja soitettuasi heti takaisin numero ei vastaa, mutta verkkopalveluun on ilmestynyt leimalta tuntuva merkintä ”ei vastaa puhelimeen”.

Olen monesti miettinyt, kuka on keksinyt ja nähnyt tarpeelliseksi luoda tällaisen työttömien kontrollijärjestelmän ja mistä lähtökohdista. Yliopistossa opin kansantaloustieteen luennolla, että talouden kannalta työttömyysaste on kannattavaa pitää 8 % tietämillä. Olen alkanut uskoa, että tämä todellakin on yksi vaikutin siihen, miksi TE-toimistoa ei nähdä palveluntuottajana eikä työttömiä oikeina asiakkaina.

Minulta ei ole kukaan kertaakaan kysynyt, millainen cv:ni on, millaisia työhakemuksia olen laatinut ja pitäisikö haastatteluihin saada jotain treeniä. Olen alusta asti ruksannut tietoihini, että ne saa vapaasti välittää työnantajille, mutta kertaakaan kukaan ei ole niitä välittänyt eteenpäin. Eikä minulle ole ilmoitettu ainoatakaan työpaikkaa, jota olisi tullut hakea – karenssin uhalla höystettynä tai muuten vaan.

Ilmeisesti olen ollut joko itse riittävän touhukas työnhakija tai kukaan ei oikeasti ollut kiinnostunut siitä, löydänkö töitä. Tai edes ehtinyt miettimään moisia asioita. Olen tosin saanut kuulla tuttujen karensseista, joita on langetettu, vaikka hakijalla ei ole oman arvionsa perusteella ollut haettavaksi velvoitettuun työpaikkaan sopivaa ydinosaamista. Voi vaan pohtia, onko tulospalkkioilla ollut osuutta tällaiseen mielivaltaiseen viranomaistoimintaan.

TE-virkailijoiden työaika – mihin se oikeasti menee?

Kävin vuosi sitten lataamassa kaikki tietoni TE-palvelujen järjestelmästä ja koostetta lukiessani vuoroin nauroin ja vuoroin hieman kiroilin ääneen. Ajattelin, että nämäpä olisi hyvä näyttää jollekin toimittajalle tai tutkijalle, joka voisi sitten ottaa selvää, onko todella niin, että suurin osa TE-asiantuntijoiden työttömille kohdistetusta työajasta käytetään laatimalla työttömälle selvityspyyntöjä, ilmoittelemalla Kelalle ja työttömyyskassoille, että selvityspyyntö on lähetetty ja saattaa johtaa etuuden maksatuksen keskeyttämiseen ja kuittailemalla selvityksen jälkeen, että ok, saa maksaa.

Tai kirjoittamalla kiireessä puhelinkeskustelun perusteella verkkopalveluun työllistymissuunnitelman ”hakee sopivia avoimia ja piilotyöpaikkoja, selvittelee yrittäjyyskurssimahdollisuutta, pohtii yrittäjyyttä, hakeutuu sopiviin työvoimakoulutuksiin”- tyyppisiä perusfraaseja ns. työllistymissuunnitelmiksi. Ja koettaa muistuttaa työtöntä, että tämä kävisi parin vuorokauden sisällä kirjautumassa verkkopalveluun ja laittamassa rastin ruutuun, että aikoo toteuttaa ko. suunnitelmaa.

Kuntakokeilu toi omavalmentajan

Kun sitten päädyin maaliskuussa 2021 uuden työllisyyden kuntakokeilun asiakkaaksi, odotukset olivat korkealla. Nimettäisiinhän jokaisella työttömälle ”omavalmentaja”, joka hoitaisi kaikki asiat ilman turhaa byrokratiaa. Ja asiakkaita olisi valmentajaa kohti paljon vähemmän kuin TE-asiantuntijalla, jolla saattoi olla viidensadan työttömän kortisto hoidettavana. Lienee selvää, ettei moisella sapluunalla ole tarkoituskaan palvella asiakkaita, koska se on yksinkertaisesti mahdotonta.

Ensimmäinen omavalmentajani häipyi uusiin töihin alta kolmen kuukauden, eikä ehtinyt muuta kuin kysellä selvitystä siitä, olinko valmistunut yliopistosta, vaikka olin toimittanut tutkintotodistuksen jo yli vuotta aiemmin. Hän luetteli minulle ystävällisesti puhelimessa, mistä kaikkialta voisin selvitellä kysymyksiä, joita minulla oli liittyen yrittäjyysvalmennuksiin, yritysidean miettimiseen ja Kelan tukiin.
Se siitä yhden luukun palvelusta, ajattelin huvittuneena ja aloin soitella joka paikkaan, laihoin tuloksin. Yritysidea-palvelussa oli ideana, että soittajalla on jo itsellään valmis idea. Minulla ei ollut, oli vain omituisia kysymyksiä siitä, olisiko järkevää mennä osakkaaksi yhtiöön, jonka olin luullut aidosti olevan rekrytoimassa konsultteja palvelukseensa. ”Soita tänne sitten, kun olet saanut ensin itsellesi asiat selviksi.” No, enpä ole sen koommin soitellut.

Missä on yhden luukun palvelu?

Kaiken kukkuraksi oltiin keskellä koronapandemiaa, joten missään palveluissa ei ollut mahdollista tavata kasvotusten. Puhelin tuntuu olevan valmentajille mieluisin väline hoitaa kohtaamiset. En muuten tiedä, onko mitään oikeaa yhden luukun työllisyyspalvelua olemassa kenellekään. Niin on edelleen eriseuraista kunnan sektoreiden ja valtion väki.

Ammattikorkeakoululta ostetussa työvoimakoulutuksessa paljastui, että heille oli kiellettyä käyttää kurssiaikaa muiden toimijoiden, kuten kunnan tai järjestöjen palveluista kertomiseen. Koulutuksenhan maksaa TE-toimisto tai ELY-keskus. Miten voi olla varaa olla kertomatta asiakkaille heitä hyödyttävää tietoa ja olla tekemättä mahdollisimman paljon yhteistyötä tai jättää käyttämättä verkostojen osaaminen työttömien hyödyksi?

Miksi omia tietojaan ei voi päivittää palveluun?

Uutta Työmarkkinatori-sivustoa on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa. Viimeiseksi vaiheeksi projektissa oli ajoitettu työttömien käyttämän TE-toimiston asiointialustan uudistaminen. Kävin tästä sähköpostikeskustelua KEHA-keskuksen kanssa, kun en voinut ymmärtää, miksi en voi päivittää omia tietojani asiointipalveluun, vaan minun on lähetettävä verkkolomakkeella yhteydenottopyyntö TE-asiantuntijalle, joka vastaisi siihen 1–2 viikon sisällä ja sopisi soittoajan, jolloin voisin puhelimessa selittää hänelle, mitä tiedoissani täytyy viilata. Olen monesti miettinyt, että jos TE-toimisto olisi yritys, se olisi mennyt konkurssiin jo aikaa päivää sitten.

Miten on varaa olla uudistamatta verkkopalvelua ja olla ohjaamatta henkilöstöresurssit oikeaan ohjaustyöhön? Miten on varaa olla rekrytoimatta kokeneita ohjaustyön ammattilaisia? Ja miten on varaa käyttää palkkatukityöllistettyä kaksi vuotta ja potkaista hänet pihalle, juuri kun hän on oppinut lainsäädäntöasiat ja kaiken muun työssä tarvittavan? Näin vain on havaintojeni mukaan usein tehty.

Työttömän on oltava kieli keskellä suuta antaessaan palautetta palveluista, koska hän ei ole mikään maksava asiakas, vaan hallinnoinnin kohde, jolle on määritelty erilaisia sanktioita.

Kokemusasiantuntijoiden tieto käyttöön

Monella alalla alkaa olla huutava pula työntekijöistä ja samaan aikaan TE-toimiston kirjoilla on satoja tuhansia ihmisiä. Eikö nyt olisi aika osallistaa nämä kokemusasiantuntijat kehittämään palvelua sellaiseksi, että se vastaa tehokkaasti ja asiakaspalveluhenkisesti ja ennakkoluulottomasti niin työttömän ihmisen kuin työvoimaa tarvitsevien organisaatioidenkin tarpeisiin?

Työvoimahallinnon tulisi muuttua aidoksi verkosto-organisaatioksi, sen sijaan että työllisyydenhoito siirretään kunnille, joista sote-palvelut ovat lähteneet hyvinvointialueille. Tämä muutos vaatisi ministeriöiden yhdistämisen ja hyvinvointialueiden tehtävien laajentamisen koskemaan myös työllisyydenhoitoa – ovathan hyvinvointialueet meille myös luontevia työssäkäyntialueita.