Leena Valkonen. Viestinnän asiantuntija, Työttömien Keskusjärjestö ry
Lakiesitys ns. pohjoismaisesta työvoimapalvelumallista on eduskunnan käsittelyssä. Tavoitteena on, että laki saa vahvistuksen vuoden vaihteessa ja uusi malli otetaan käyttöön toukokuussa 2022.
Erityisasiantuntija Elisabet Heinonen työ- ja elinkeinoministeriöstä oli valottamassa uutta lakia ja sen käytäntöjä Työttömien Keskusjärjestön jäsenistön koulutustilaisuudessa joulukuussa. Artikkeli on koottu hänen esityksensä pohjalta.
Olennaista ja tavoitteellista uudistuksessa on se, että työttömän työnhakijan alkuvaiheen palveluprosessi on aiempaa selvästi tiiviimpi. Alkuhaastattelu järjestetään viiden päivän kuluessa työnhaun käynnistämisestä. Tämän jälkeen työnhakija tavataan kahden viikon välein.
Työnhakijalle järjestetään aluksi viisi täydentävää työnhakukeskustelua kolmen kuukauden aikana. Nykyisten kolmen kuukauden välein järjestettävien työnhakijan haastattelujen lisäksi työnhakijalle järjestetään puolen vuoden välein kuukauden kestävä jakso, jonka aikana järjestetään kaksi tapaamista.
Tavoitteena uudistuksessa on lisätä työnhakijalle tarjottavan yksilöllisen tuen määrää niin työnhaun alussa kuin sen jatkuessa. Työnhaun tuki koskee kaikkia työnhakijoita, myös heitä, joilla on hyvät edellytykset työllistyä.
Työnhakuvelvollisuus 0–4 työpaikkaa kuukaudessa
Keskeinen työväline työnhakijan kannalta on edelleen työllistymissuunnitelma, jossa sovitaan työnhakua tukevista palveluista ja haettavien työmahdollisuuksien määrästä. Jokaisen työnhakijan palvelutarve ja hakuvelvoite arvioidaan yksilöllisesti. Jotta työttömän työnhakijan oikeus työttömyysturvaan jatkuisi, on hänen haettava tiettyä määrää työmahdollisuuksia. Täysi hakuvelvollisuus tarkoittaa neljän työpaikan hakemista kuukauden aikana.
Työnhakuvelvoitteen voi täyttää usealla tavalla. Esimerkiksi hakemalla vähintään kaksi viikkoa kestävää työtä, hakemalla yksilöityä työpaikkaa työtarjouksen perusteella, pyytämällä lisätyötä omalta työnantajalta, tekemällä CV-esittelyjä ja oman osaamisen markkinointia, etsimällä yrittäjänä tehtäviä työmahdollisuuksia, ilmoittautumalla vuokratyöyritykseen ja hakemalla vuokratyöyrityksen paikkaa.
Ajatuksena on, että työtön valitsee lähtökohtaisesti itse, mitä työmahdollisuuksia hakee. Haettavien työmahdollisuuksien on oltava sellaisia, joihin työnhakija voi perustellusti olettaa voivansa työllistyä. Työnhakuvelvollisuutta voitaisiin alentaa yksilöllisten syiden takia ja silloin, kun työnhaku ei ole tosiasiallisesti mahdollista juuri kyseisellä hetkellä. Jos työnhakija laiminlyö työnhakuvelvollisuuttaan tai ei osallistu palveluihin, hän saa ensin muistutuksen. Korvauksettomien määräaikojen eli ns. karenssien kestoa porrastetaan ja ne ovat nykyiseen käytäntöön verrattuna lyhyempiä.
Työtarjousten rooli osana palvelumallia
TE-toimistot ja työllisyyden kokeilukunnat voivat jatkossakin tehdä nykyisen kaltaisia työtarjouksia työnhakijalle. Työnhaun ensimmäisten kuuden kuukauden aikana työtarjoukset eivät kuitenkaan ole asiakasta velvoittavia työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä.
Työnhaun kestettyä kuusi kuukautta alkuhaastattelun järjestämisestä, muuttuvat TE-toimiston tai kunnan tekemät työtarjoukset työnhakijaa velvoittaviksi työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä. Jos työnhakija on jo täyttänyt työnhakuvelvollisuuden, kun työtarjous tehdään, tarjotun työn hakeminen ei ole velvoittavaa.
Jatkossa tavoitteena on suotavaa, että jokainen tapaaminen asiakkaan kanssa pitäisi sisällään työnvälityksellisen elementin, ellei se asiakkaan yksilöllisen tilanteen kannalta ole epätarkoituksenmukaista.
Mallin toimeenpanon kannalta kriittisiä kysymyksiä
TE-toimistojen ja työllisyyden edistämisen kuntakokeilujen resursseihin on budjetoitu 70 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä vastaa noin 1200 henkilötyövuotta.
Haasteena tulee olemaan henkilö- ja muiden resurssien kuten toimitilojen riittävyys. Myös palveluiden kysynnän kasvu, miten sitä seurataan ja siihen kyetään vastaamaan. Tilanteeseen vaikuttavat myös muut samanaikaiset muutokset, kuten työllisyyden edistämisen kuntakokeilut, TE-palvelut 2024 -uudistus sekä tietojärjestelmien kehittäminen.
Työnhakuun ja palveluihin osallistumiseen liittyvät laiminlyönnit
Työnhakuvelvoitteen laiminlyönneissä otetaan käyttöön nykyistä lievempiä sanktiomalleja. Käyttöön otetaan muistutus ja työttömyysturvan seuraamusjärjestelmän porrastaminen.
Muistutus annettaisiin aina, kun työnhakija esimerkiksi jättää saapumatta työnhakukeskusteluun tai jättää toteuttamatta työllistymissuunnitelmaansa. Muistutus ei ole osa työttömyysturvaseuraamuksia, vaan luonteeltaan neuvontaa. Tarkoitus on muun muassa ehkäistä ennalta erehdyksestä johtuvia myöhempiä työttömyysetuuden menetyksiä.
Työttömyysturvaoikeuden ratkaiseminen olisi riippumaton muistutuksesta. Ensimmäisestä laiminlyönnistä tai vastaavasta ei tule seuraamusta. Toisesta laiminlyönnistä tai vastaavasta seuraa viiden etuuspäivän karenssi (laissa seitsemän kalenteripäivää), kolmannesta 10 etuuspäivän karenssi (laissa 14 kalenteripäivää) ja neljännestä 12 viikon työssäolovelvoite.
Nykyisin ensimmäisestä laiminlyönnistä tai vastaavasta seuraa yleensä 60 päivän karenssi ja toisesta laiminlyönnistä tai vastaavasta puolen vuoden työssäolovelvoite.
Työstä eroaminen ja erottaminen
Nykyisin työnhakijalle asetetaan 90 päivän korvaukseton määräaika, jos hän on itse ilman pätevää syytä eronnut työstään, 60 päivän korvaukseton määräaika, jos hän on itse aiheuttanut työsuhteen päättymisen ja 30 päivän korvaukseton määräaika, jos työ olisi kestänyt enintään viisi päivää.
Jatkossa työnhakijalle asetettaisiin 45 päivän korvaukseton määräaika, jos hän on ilman pätevää syytä eronnut työstään, tai jos hän on itse moitittavana pidettävällä menettelyllään aiheuttanut työsuhteen päättymisen. 30 päivän korvaukseton määräaika seuraa, jos työ olisi kestänyt enintään viisi päivää (ns. pätevät syyt säilytettäisiin nykyisellään) Työstä eroamista ei enää otettaisi huomioon menettelyn toistuvuutta, kun arvioidaan työssäolovelvoitteen asettamista.
Nykyisin työnhakijalle asetetaan 90 päivän korvaukseton määräaika, jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyy varmasta työpaikasta (eli esimerkiksi työpaikasta, jota työnantaja on hänelle tarjonnut) 60 päivän korvaukseton määräaika, jos hän ilman pätevää syytä jättää hakemasta TE-toimiston tarjoamaa työtä ja 30 päivän korvaukseton määräaika, jos työ olisi kestänyt enintään kaksi viikkoa. Korvaukseton määräaika alkaa 30 päivän kuluttua työstä kieltäytymisestä.
Jatkossa työnhakijalle asetettaisiin 45 päivän korvaukseton määräaika, jos hän kieltäytyy varmasta työpaikasta ja 30 päivän korvaukseton määräaika, jos työ olisi kestänyt enintään kaksi viikkoa. Korvaukseton määräaika alkaa 30 päivän kuluttua työstä kieltäytymisestä. Tätä sovellettaisiin myös työhön, jota työnhakija on hakenut täyttääkseen työnhakuvelvollisuuden ja johon hän tulee valituksi. Varmasta työpaikasta kieltäytymistä ei enää otettettaisi huomioon menettelyn toistuvuutta (työssäolovelvoitteen asettamista) arvioitaessa.
