Ulla-Maija Kopra. Hanketyöntekijä, Terveydeksi 2.0 -hanke, Työttömien Keskusjärjestö ry
Veera Luoto. Hanketyöntekijä, Terveydeksi 2.0 -hanke, Työttömien Keskusjärjestö ry
Korona-aika on kaikessa ennakoimattomuudessaan haaste epävarmuuden sietokyvyllemme. Kun puhutaan ihmisen psyykkisestä joustavuudesta ja sopeutumisesta erilaisiin muuttuviin tilanteisiin ja olosuhteisiin, puhutaan usein resilienssistä. Resilienssillä tarkoitetaankin ihmisen kykyä hyödyntää omia voimavarojaan, jotka ylläpitävät riittävää koherenssin, eli kokonaisuuden, ehyyden ja mielekkyyden tunnetta silloinkin, kun epävarmuustekijät kasvavat totutusta.
Resilienssin merkitys nousee esille erityisesti ennakoimattomissa ja vaikeissa tilanteissa, jotka haastavat ihmisen totutut rutiinimaiset mallit ja käsitykset. Resilienssi mahdollistaa sen, että ihminen ei muserru jokaisesta vastoinkäymisestä, vaan hän pystyy palautumaan kuormittavista tilanteista ja jatkamaan elämäänsä tavalla tai toisella eteenpäin.
Vaikeiden tilanteiden lisäksi resilienssi eli psyykkinen joustavuus vaikuttaa myös laajemmin ihmisten elämän kehityskuluissa. Ihmisillä on erilaiset taidot tunnistaa ja hyödyntää omia voimavarojaan. Teemme muuttuvissa tilanteissa tulkintoja, valintoja ja päätöksiä, jotka suuntaavat elämäämme.
Mistä resilienssin tutkimus on saanut alkunsa?
Aiheen tutkimus on saanut alkunsa tutkija Aaron Antonovskyn kiinnostuttua omien kokemustensa pohjalta holokaustin aikaisilta kehitysleireiltä selvinneiden kokemuksista 1970-luvulla. Hän pyrki vastaamaan kysymykseen, miten niin toivottomista ja kurjista olosuhteista saattoi selvitä mieleltään järkkymättä.
Antonovsky yllättyi tuloksestaan, jonka mukaan jopa 29 prosenttia keskitysleirivangeista säilyi psyykkisesti vahingoittumattomina. Ilmiöstä kiinnostuneena, hän ryhtyi tutkimaan resilienssiä (eng. generalized resistance resources; GRRs). Tutkimustensa perusteella Antonovsky kehitti Salutogeneesi -teorian. Sen perusoletuksen mukaan terveinä selvinneillä henkilöillä oli sisäisiä voimavaroja, suojaavia tekijöitä, jotka toimivat puskurina estäen psyykkisen sairastumisen elinolosuhteissa, joissa se on hyvin todennäköistä, melkein vääjäämätöntä. Nämä suojaavat tekijät paikantuivat olemaan hyvin moninaisia, kuten varallisuus, myönteinen minäkäsitys, kulttuurinen identiteetti, sosiaalinen tuki jne.
Antonovskyn nimesi voimavaranto-kokonaisuuden myönteiset vaikutukset ehyyden tai koherenssin tunteeksi (eng. sense of corence; SOC). Antonovsky itse määrittelee koherenssin ” Orientaatioksi, jossa yksilöllä on dynaaminen luottamuksen tunne siitä, että hänen sisäiset ja ulkoiset ympäristönsä ovat ennakoitavissa, ja että on merkittävä mahdollisuus sille, että asiat menevät niin hyvin, kuin voi perustellusti olla odotettavissa”. Resursseista yksilölle kehittyy niin sanottu voimavarapankki. Kun voimavaroja on varastossa, ne eivät stressaavissa elämäntilanteissa äkkiä lopu kesken, vaan yksilö kykenee ylläpitämään eheyden tunnettaan. Ihmisillä on yksilöllisiä valmiuksia hyödyntää vähäisiäkin tai tarpeisiinsa nähden jokseenkin sopimattomia voimavaroja paremmin tai huonommin. Antonovsky itse piti voimavarapankkia jokseenkin muuttumattomana, mutta myöhempien tutkimusten mukaan kyseessä on ennemminkin voimavarojen kokoamisen ja hyödyntämisen työ ja taito, jota voi kerryttää ja kehittää.
Miten resilienssi muodostuu?
Antonovskyn tutkimusten jälkeen on osoitettu, että resilienssin muodostumisen mahdollistavat sekä ihmisen sisäiset että ulkoiset resurssit, eli voimavarat. Sisäisillä resursseilla viitataan geneettisiin taipumuksiin, jotka antavat pohjan muun muassa ihmisten kognitiivisten eli tiedonkäsittelyn taitojen ja sosiaalisten taitojen muodostumiselle. Taipumukset ovat kuitenkin vain pohja, eli niitä ei voi eikä pidä ajatella kohtalonomaisina, vaan ihmisten ympäristöllä ja omalla ajattelulla ja toiminnalla on merkittävä vaikutus.
Ulkoisiin resursseihin kuuluvat puolestaan esimerkiksi toimeentulo, perhe ja muut sosiaaliset suhteet, jotka vaikuttavat keskeisesti yksilön minäkuvan muodostumiseen. Sisäiset ja ulkoiset resurssit ovat siis jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Keskeistä yksilön kehityksen kannalta onkin se, miten hyvin ne sopivat yhteen ja tukevat toisiaan.
Miten omaa resilienssiään voi kehittää?
Resilienssi ei ole pysyvä ominaisuus, vaan se syntyy ihmisen kyvyistä ja taidoista tunnistaa ja hyödyntää erilaisia sisäisiä ja ulkoisia voimavarojaan. Resilienssi muovautuu ja kehittyy koko eliniän ajan. Yksi keskeinen tekijä resilienssin kehittymisessä on yksilön ja ympäristön välinen vuorovaikutus, koska yksilö luo käsitystä itsestään pitkälti suhteessa muihin ihmisiin.
Erityisesti positiivisessa psykologiassa esille nousseet näkemykset yksilön vahvuuksien tunnistamisesta ja niiden kehittämisestä ovat keskeisiä resilienssin tukemisessa. Keskeisenä ajatuksena näissä on se, että oppiessaan tunnistamaan omat vahvuutensa ja toimintatapansa ihmiset vahvistavat omaa positiivista kuvaa itsestään ja pystyvät säilyttämään itseluottamuksen ja itsenäisen ajattelun myös vastoinkäymisiä kohdatessaan. Nämä taidot kehittyvät elämänkokemuksen myötä: ongelmanratkaisukyky, joustavuus, itsesäätelykyky ja optimismi keskimäärin lisääntyvät.
Resilienssin vahvistamisessa tärkeää ovat siis sekä tiedolliset kyvyt, joiden avulla ihminen voi käsitellä ajatuksiaan ja tunteitaan että myönteiset kokemukset, jotka lisäävät yksilön luottamusta itseensä ja muihin ihmisiin. Tällaisia voivat olla vaikka yhdistystoimintaan tai harrastustoimintaan osallistuminen tai yhteydenpito läheisiin ja ystäviin.
Ikävienkin kokemusten ja tapahtumien kautta on mahdollista oppia ja psykologiassa puhutaankin traumaattisen kokemuksen jälkeisestä kasvusta. Sekä omat että muiden selviytymistarinat ja vertaistuki antavat uskoa omaan selviämiseen vaikeassa tilanteessa.
Haastavissa elämäntilanteissa pientenkin myönteisten kokemusten ja ajatusten kerryttäminen lisäävät voimavarapankkiamme päivä kerrallaan, jotta jaksamme kuormittavan elämänvaiheen tai tapahtuman yli.
Vaikka suomalaisille on tyypillistä pyrkiä selviämään monista asioista yksin, usein jo keskustelu muiden ihmisten kanssa antaa voimaa ja helpottaa oloa. Yhdessä on helpompi vaihdella näkökulmia ja nähdä vaihtoehtoja: myötätunnon antamisella ja saamisella on iso merkitys.
Lähteet
Antonovsky, Aaron. Health, Stress, and Coping: New Perspectives on Mental and Physical Well-Beeing, San Francisco, Jossey-Bass, 1979.
Antonovsky, Aaron, Unraveling the Mystery of Health: How People Manage Stress and Stay Well, San Francisco, Jossey-Bass, 1987.
Helsingin yliopisto. 2020. Internet-linkki: Mitä relienssi on?
Mieli.fi. 2020. Internet-linkki: Mitä on relienssi?
