Jukka Haapakoski. Toiminnanjohtaja, Työttömien Keskusjärjestö ry
Tuoreen pääministerin Antti Rinteen hallitus on muodostettu. Hallituksen muodostivat sosiaalidemokraatit, vihreät, keskusta, vasemmistoliitto, ja ruotsalainen kansanpuolue. Hallitusohjelma, Osallistava ja osaava Suomi — sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä Suomi, on työllisyystavoitteiltaan kunnianhimoinen paketti. Se sisältää paljon asioita, joiden puolesta myös Työttömien Keskusjärjestö on liputtanut.
Työttömien Keskusjärjestö on liputtanut mm. aktiivimallin poistamisen puolesta, palkkatukimäärärahojen katon poistamista järjestöille suunnattujen palkkatukien osalta (ns. 4000 htv:n katon poistaminen), sosiaalisten kriteereiden käyttämisestä julkisissa hankinnoissa, aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan panostamisesta, työkykyohjelmasta, ylivelkaantumiseen liittyvien kannustin- yms. ongelmien lieventämisestä, sekä työttömyysturvan seuraamusjärjestelmän kohtuullistamisesta niin, että oikeudet ja velvollisuudet ovat tasapainossa (karenssit).
Kolmannen sektorin tavoitteet esiin
Hallitusohjelmassa selvitetään mahdollisuus subjektiiviseen palkkatukeen ikääntyneille tai pitkään työttömänä olleille. Todetaan myös, että kolmannen sektorin palkkatuki uudistetaan. Tavoitteena on, että nykyiseen kolmannen sektorin palkkatukeen kytketään vahva yksilöllinen tuki, työkyvyn kartoitus ja muut palvelut siten, että mallista tulee uusi tuki avoimille työmarkkinoille siirtymiseen. Erittäin mielenkiintoisia ja tärkeitä kirjauksia molemmat.
Lisäksi Työttömien Keskusjärjestön kattojärjestö SOSTEn tärkeät tavoitteet mm. veikkausvaroista rahoitettavien järjestöjen autonomian turvaamiseksi ovat erittäin tärkeitä kirjauksia koko sosiaali- ja terveysalan järjestökentälle Työttömien Keskusjärjestö mukaan lukien. Voi myös todeta, että STEAn strategia vuodelle 2020 on hyvä, ajankohtainen ja tasapainoinen. Kokonaisuus näyttää yhdistysten toiminnan kehittämisen näkökulmasta nyt valoisalta!
Hallitusohjelmassa on paljon muutakin hyvää. Mutta rohkea työllisyystavoite 75 %, johon myös merkittävä osa hallitusohjelman tuloista nojaa, kieltämättä näin taloudellisen laskusuhdanteen kynnyksellä himmentää muuten hyvän hallitusohjelman glooriaa.
Toinen haaste työllisyyden näkökulmasta on, että panostukset työllisyyspalveluihin ovat nyt hallituksen alkutaipaleella suhteellisen vähäiset. Tämä on ongelma, koska niin kuin hallitusohjelmassa todetaan, vaikeasti työllistyvien henkilökohtaisiin palveluihin ja koulutukseen tulee panostaa, jos halutaan tuloksia.
Ansiosidonnaisen porrastaminen
Hallitusohjelmassa vedetään mukaan kolmikanta valmistelemaan päätöksiä. Työmarkkinajärjestöt päättävät kolmikannassa 30 000 uuden työpaikan lisäämisen keinoista. EK:lta on tullut jo tuoreita vanhoja uudistuksia, jotka tähtäävät kustannusten alentamiseen.
EK:n esitys on lyhentää ansiosidonnaista työttömyysturvaa entisestään (edellisellä hallituskaudella vähennettiin jo 100 päivää). Lisäksi EK ehdottaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista siten, että ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen ansiosidonnaista vähennetään 10 % ja sitten seuraavan kerran kuuden kuukauden jälkeen vähennetään 10 %.
EK:n tuore ehdotus on sellaisenaan rankka ja ronski leikkaus, eikä ole työttömien etujen mukainen. EK:n leikkausehdotukset yhteensä 20 % ovat sellaiset, että pienissä palkkaluokissa saattaa ansiosidonnainen jäädä matalammalle tasolle kuin työmarkkinatuki. Se ei ole tarkoituksenmukaista. Tarvitaan joko korkeampi ansiosidonnainen tai työehtosopimusten minimipalkkoja on vastaavasti nostettava 20 %. Jossain määrin nämä alimmat palkat ovat jo nyt ongelma perusturvan nostamiselle. Se on näiden minimipalkkojen ohella liian alhaisella tasolla, että tulisi toimeen.
Mutta työttömyysturvan uudistaminen ansiosidonnaista työttömyysturvaa porrastamalla tilanteessa, jossa ansiosidonnaista työttömyysturvaa muutoin vahvistetaan ja porrastukset olisivat maltillisemmat, tilanne saattaisi olla toinen.
Ensinnäkin iso osa ansiosidonnaisen saajista työllistyy ensimmäisen kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen. Heidän osaltaan porrastusmalli voisi tarjota jopa nykyistä korkeamman suojan työttömyyden varalle.
Toisekseen aktiivimallin ongelmana oli se, että osa työttömistä ei voinut täyttää aktiivimallin ehtoja siitä huolimatta, että olivat aktiivisia. Se on aiheuttanut paljon lisää byrokratiaa ja muuta murhetta. Aktiivimallissa oli selvä moraalinen epäoikeudenmukaisuus, joka tunnistettiin laajalti.
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen kategorisesti keston perusteella on moraalisesti kestävämpi kannustinmalli. Leikkauksen voi välttää vain työllistymällä ja se koskee kaikkia samalla tavalla.
Kolmanneksi, aktiivimallin ongelmista huolimatta, kannustin toimi siten, että kysyntä palveluille, joilla leikkaus voitiin välttää, nousi selvästi. Työttömyyden alkuvaiheessa kannustimien toimivuudesta on siis jonkin verran näyttöä.
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen ei ole vailla ongelmia ja se on punnittava mahdollisten työllisyyshyötyjen näkökulmasta. Ongelmana on esimerkiksi se, että työttömät, joiden työllistyminen on epätodennäköisempää asuinpaikan, osaamisen tms. syyn takia on vaikeampaa työllistyä ja heidän työhön pääsynsä avoimille työmarkkinoille kestää pidempään. Mitä pidempään on työttömänä, sitä enemmän tarvitaan rahaa perustarpeisiin. Täytyy hyvissä ajoin tunnistaa erityisryhmien mahdolliset pitkäaikaiset työllistymisen haasteet ja tarjottava mahdollisuuksia.
Panostaminen aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan tuo tulosta
Perustulokokeilusta opimme, että vaikeasti työllistyvien työllisyys ei heikentynyt tai lisääntynyt vaikka positiiviset kannustimet työllistyä olivat merkittävät. Kannustimilla ei näytä tässä viiteryhmässä olleen suoria vaikutuksia. Pirkanmaan kuntakokeilusta opimme, että aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan panostaminen vaikuttaa työllisyysasteeseen. Lisäksi kuntakokeilun omavalmentajamalli ja muutoinkin toimenpiteet ovat saaneet suhteellisen hyvää palautetta työttömiltä, joskin on myös väliinputoajia.
Yhteenvetona totean, että maltillinen ansiosidonnaisen porrastusmalli olisi periaatteessa kannatettava kannustin tilanteessa, jossa ansiosidonnaista työttömyysturvaa nostettaisiin ja että leikkaukset olisivat maltillisia. Mutta se ei yksinomaan riitä työllisyysasteen nostamiseen. Työttömien ja työnantajien odotukset on myös saatava kohtaamaan. Kannustimet eivät luo työpaikkoja, mutta pitävät yllä tavoitteellista työnhakua.
Lopuksi, panostaminen työttömien työllisyys- ja koulutuspalveluihin tulee tehdä ennen, kuin tehdään muutoksia työttömyysturvaan. Kun kannustetaan, pitää olla vakuudet: kun toimit näin, työllistyt!