Katriina Lehtovaara ja Veera Luoto. Terveydeksi-hanke, Työttömien Keskusjärjestö ry
Pitkäaikaistyöttömät ovat sairaampia ja käyttävät vähemmän terveyspalveluja kuin muu työikäinen väestö. Yksi syy tähän on tiedon ja taidon puute palveluihin hakeutumisessa. Jalkautuvalla palveluohjauksella ja monialaisella yhteistyöllä voidaan edistää työttömien hyvinvointia ja terveyttä.
Työttömillä on enemmän sairauksia ja terveysongelmia kuin työssä olevilla, mutta silti he käyttävät terveyspalveluja vähemmän kuin muut. Pisimpään työttömänä olleet eivät välttämättä lainkaan käytä terveyspalveluita. Heillä on myös muuta väestöä vähäisempi osuus sairausperusteisiin etuuksiin.
Moni pitkäaikaistyötön tarvitsisi erilaisia tukitoimia, apua ja hoitoa työ- ja toimintakykynsä kohentamiseksi. Muun muassa Tuija Oivon ja Raija Kerättären raportti Osatyökykyisten reitit työllisyyteen – etuudet, palvelut, tukitoimet 2018 kertoo, että joka viidennen pitkäaikaistyöttömän (n. 16 000) työkykyä voitaisiin kohentaa hoidolla tai kuntoutuksella ja arvioiden mukaan lähes joka kolmas (n. 27 000) pitkäaikaistyötön on työkyvytön. Työttömillä korostuvat mielenterveyden sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet.
Palveluihin hakeutuminen vaatii taitoja
Kuntoutuspalveluiden saaminen edellyttää toimintakyvyn vaikeuksien ja sairauden tai vamman tunnistamista ja hakeutumista palveluihin. Lähtökohta siis on, että asiakas itse pyytää palvelua. Tämä vaatii työttömältä aktiivisuutta ja taitoja, joita ei useinkaan ole. ”Mulla on toiminnanvaikeutta niin mä en ymmärrä ollenkaan nykyteknologiaa. Mä en ymmärrä mitä mun pitää minnekin ruutuun laittaa.” Muun muassa näin kertovat Terveydeksi-hankkeen asiakkaat.
Tiedonhaku palveluista edellyttää digi-taitoja, sähköistä ajanvarausta tai kirjautumisia verkkopalveluihin, mutta melko harva osaa käyttää sähköisiä palveluita tai omistaa älypuhelimen tai tietokoneen.
On myös paljon pitkään työttöminä olleita, jotka eivät itse tunnista ongelmia toimintakyvyssään. Osa taas puolestaan pitää asian omana tietonaan ja yrittää pärjätä itse. Syitä tähän ovat mm. häpeä, syyllisyys, tarve selviytyä itse sekä karenssin pelko.
Vaikka terveystarkastukseen pääseekin, ei hoitoon ole varaa
Rahan puute lykkää merkittävästi terveydenhoitoon hakeutumista, ja omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen jää usein viimeiselle sijalle vuokran ja laskujen maksun, perheen ja lasten tarpeiden jälkeen. Vaikka terveystarkastus on maksuton, on sitä mahdollisesti seuraava jatkohoito useimmiten maksullista.
Palveluiden maksullisuus estää niiden käyttöä. Asiakasmaksulain §11 nojalla maksuja voitaisiin alentaa tai jättää kokonaan perimättä, mutta lakia tunnetaan ja sovelletaan kunnissa kirjavasti. Lain selvittäminen omassa asiassa on usein vaikeaa ja byrokraattista. Moni hankkeen asiakas on kertonut saaneensa ohjeen hakea asiakasmaksuihin toimeentulotukea. Käytäntö on lain vastainen, toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto, jonka edelle asiakasmaksulaki menee.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen joutuminen ulosottoon on hälyttävää. Vuonna 2018 sosiaali- ja terveyspalveluista vireille tulleita ulosottotapauksia oli yli 380 000. Tämä suunta on ollut kasvava.
Asiakasmaksuihin tehtyjen korotusten lisäksi pienituloisten ja paljon sairastavien tilannetta ovat kurjistaneet tällä vuosikymmenellä tehdyt korotukset lääkkeiden ja terveydenhuollon matkojen omavastuuosuuksiin sekä leikkaukset perusturvaetuuksiin.
Huonot kokemukset ja pelot karensseista estävät palveluiden käyttöä
Osa työttömistä ei hakeudu palveluihin tai he jopa välttelevät viranomaisia, koska heillä on huonoja kokemuksia ja niiden myötä syntynyttä vastarintaa tai pelkoja. Moni työtön on kertonut, ettei halua käyttää terveydenhuollon palveluita, sillä kokee siellä olevansa toisen luokan kansalainen, jota ei uskota tai oteta vakavasti. Voi myös olla huoli, ettei ymmärrä kaavakkeita tai viranomaisen kertomaa: ”Mut koetaan hankalana, kun mä en ymmärrä mitään mitä mulle sanotaan, kun asiat sanotaan niin vaikeasti ja ohjeita tulee joka puolelta.”
Palvelujärjestelmän monimutkaisuus voi aiheuttaa byrokratialoukkuja tai väliinputoamisia. Siirtyminen palvelusta ja etuudelta toiselle voi vaarantaa toimeentulon. Huoli sen katkeamisesta on melko yleinen ja aiheellinenkin – jos todetaan, ettei ihminen ole työkykyinen eikä voi vastaanottaa työtä, ei hänellä myöskään ole oikeutta työttömyyskorvaukseen.
Sairauspäivärahan, kuntoutustuen tai työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen on riski, sillä hakemuksen käsittelyssä voi mennä pitkään ja lopputuloksena voi olla hylkäys. Usein sairaushistoriaa on vaikeaa todentaa juuri siksi, ettei lääkärissä ole käyty ja merkintöjä pitkäaikaisistakin vaivoista tai diagnooseista ei ole.
Taloudellisen katastrofin välttämiseksi voi olla turvallisempaa pysytellä työttömänä ja ”tuntemattomana” työnhakijana, vaikka se tarkoittaisikin tarpeellisen terveyspalvelun puutetta ja työllistymisen hankaloitumista entisestään.
Palveluviidakossa yksin
Työttömät ovat syrjässä työkykypalveluista, etuuksista ja osallisuudesta, toteavat Oivo ja Kerätär raportissaan. Pitkäaikaistyöttömän asiat ovat usein monessa solmussa, terveysongelmat kietoutuvat taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Taustalla saattaa olla myös diagnosoimaton ja hoitamaton tules-vaiva tai oppimisvaikeus. Ongelmavyyhti vaikeuttaa työllistymistä ja pitkittyessään aiheuttaa mielenterveysongelmia. Mielialan lasku ja yleinen näköalattomuus on tavallista ja usko tulevaisuuteen kateissa.
Vaikka kunnissa toteutetaan jo moniammatillisia tiimejä, tiedonkulku eri toimijoiden välillä ei läheskään aina ole toimivaa. Asiakas saattaa tarvita apua sekä terveydentilaansa että sosiaaliseen- ja taloudelliseen tilanteeseensa. Palveluohjausta tulisikin kehittää siten, että kuka tahansa asiakkaan kohtaakin ensimmäistä kertaa, hän osaisi tehdä kokonaisvaltaisen arvion ja ohjata ”vaikka kädestä pitäen” asiakkaan palveluissa eteenpäin. Väliinputoamista ja yksinjääntiä ei saisi tapahtua edes yksityisyyden suojaan vedoten.
Lähteet
Tuija Oivo ja Raija Kerätär: Osatyökykyisten reitit työllisyyteen – etuudet, palvelut, tukitoimet 2018, STM/TEM
Kirsi Lappalainen: Työttömien työelämävalmiuksien tukeminen 2017, Itä-Suomen yliopisto