Vates-säätiön erityisasiantuntija Anne Kallion mukaan syrjintä lähtee jo lapsuudesta, kuten siitä, millaisia työmahdollisuuksia vammaisella lapsella nähdään olevan tai ajatellaanko hänen ylipäätään työllistyvän. Vates-säätiö tuo julkisuuteen tietoa vammaisten, osatyökykyisten ja pitkäaikaissairaiden työllistymiseen vaikuttavista tekijöistä ja pyrkii vähentämään heihin kohdistuvaa syrjintää.
Vates-säätiön mukaan 1,9 miljoonalla suomalaisella on vähintään yksi pitkäaikaissairaus tai vamma. Työkyvyttömyyseläkkeen saajia maassamme oli vuonna 2022 noin 181 000. Luvut kertovat suuresta joukosta ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea pystyäkseen toimimaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Vuonna 1993 perustettu Vates-säätiö pyrkii edistämään vammaisten, osatyökykyisten ja pitkäaikaissairaiden työllistymismahdollisuuksia ja osallisuutta työelämässä.
Anne Kallio tuli Vatesiin vuonna 2019 tekemään ensin selvitystä kuntien työllistämispalveluista. Myöhemmin hän teki myös selvityksen järjestöjen roolista työllisyyden kuntakokeiluissa. Vuoden alussa Kallio aloitti Vatesin kehittämis- ja aluetoiminnan erityisasiantuntijana. Taustaltaan hän on kauppatieteilijä ja innovaatiotutkija. Hän on myös pitkään tehnyt vapaaehtoistyötä pienessä yhdistyksessä.
Kallion mukaan osatyökykyiset ovat iso ryhmä, joita ei kunnolla näy tilastoissa. Vates-säätiö arvioi, että Suomessa on työsuhteessa noin 300 000 osatyökykyistä henkilöä. – Tarve olisi tiedolle siitä, kenestä oikeastaan puhutaan, kun puhutaan osatyökykyisestä, Kallio tuo esiin.
Syrjintää on mahdollista ehkäistä
Helsingin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan peräti 40 prosenttia vammaisista kokee syrjintää työnhaussa ja 35 prosenttia työpaikalla. Syrjinnässä on samankaltaisia piirteitä, mutta myös eroja sen mukaan, minkälainen vamma tai sairaus ihmisellä on.
– Jos ihminen kulkee pyörätuolilla, ensimmäinen askel on, että ovesta täytyy päästä sisälle. Yksi kysymys on, miten vammaiset nuoret pystyvät osallistumaan työelämään tutustumisen jaksoille kouluissa ja millaiseksi heidän suhteensa työelämään muodostuu. Kulttuuri lähtee jo sieltä lapsuudesta, millä tavalla lapsen vammaisuudesta puhutaan perheessä ja koulussa ja terveydenhuollossa, ajetaanko siellä jo eläkepolulle, Kallio pohtii.
Yhteiskunnan tukien ja avustajien tulee olla saatavilla kaikille riippumatta siitä, missä päin Suomea ihminen asuu. Tärkeää on myös työnantajien avoimuus. Kallion mukaan nykyisin puhutaan paljon anonyymista ja esteettömästä rekrytoinnista: on ihan ok hakea työtä, vaikka olisi työkykyhaasteita. Muutos vie kuitenkin aikaa. Myös työyhteisöjen täytyy tarkastella käytäntöjään kriittisesti. Kaikilla työntekijöillä tulee olla mahdollisuus osallistua esimerkiksi työpaikan virkistyspäivään.
– Hiljattain olin Paralympiakomitean järjestämässä pyöreän pöydän keskustelussa, jossa puhuttiin vammaisista urheilujärjestöissä. Se, miten paljon vammaisia ihmisiä näkyy niissä töissä, vaikuttaa siihen, miten yksilö ajattelee mahdollisuuksistaan: mihin voin hakeutua ja mitä voin tehdä? Mediassa on paljon monimuotoisuuskuvastoa, mutta kuinka paljon se näkyy, kun menemme toimistoihin, ja millaisissa rooleissa ihmiset toimivat: onko johtavissa asemissa ihmisiä, joilla on vammoja tai pitkäaikaissairauksia?
Vatesin näkökulma on työ
Vates-säätiö katsoo asioita työn näkökulmasta. Sillä on 42 taustayhteisöä, joihin kuuluu muun muassa erilaisia potilas- ja vammajärjestöjä. Niiden kautta tulee esiin, miten erilaiset sairaudet ja vammat vaikuttavat työelämässä, ja miten ihmisten työssä pysymistä ja työllistymistä voidaan tukea. Vatesin kohderyhmä ovat ammattilaiset, jotka tekevät töitä muun muassa vammaisten parissa. Säätiöllä ei ole omaa palvelutuotantoa.
– Pyrimme olemaan neutraali toimija. Tuotamme tietoa ja teemme yhteistyötä ministeriöiden ja työllistämistoimijoiden kanssa. Päätöksenteossa ei aina ole tietoa siitä, miten ruohonjuuritasolla asiat tapahtuvat. Tekemällä jonkun päätöksen, yhden kohderyhmän asiat saattavat mennä parempaan suuntaan, mutta sama päätös voi huonontaa jonkun toisen kohderyhmän asemaa, Kallio muistuttaa.
Vates-säätiö haluaa tuoda toimijoita saman pöydän ääreen keskustelemaan. Se myös analysoi hallitusohjelman vaikutuksia vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja osatyökykyisten työllistymiseen.
– Hallituksen pyrkimys porrastaa sosiaaliturvaa ja samaan aikaan poistaa työttömyysturvan suojaosa ovat ristiriitaiset tavoitteet: Edellisessä halutaan periaatteessa tukea asteittaista töihin paluuta, jälkimmäinen vaikeuttaa sitä käytännössä.
Kallio tuo esiin, että osa-aikatyö on monelle ainoa tapa osallistua työelämään. Sen pitäisi olla yhtä arvokasta kuin kokoaikatyö. Nyt Suomen hallitus on kuitenkin antanut ymmärtää, että kaikkien tulisi olla kokoaikatyössä. Työttömyysturvan suojaosan poistaminen heikentää myös työnantajien mahdollisuuksia saada sijaisia, kun työttömyysturvalla olevan ihmisen ei kannata enää tulla töihin muutamaksi tunniksi.
Vates järjestää yhteistyökumppaniensa kanssa myös ennen kaikkea ammattilaisille suunnattuja webinaareja ja koulutusta.
– Olemme saaneet tilaisuuksista hyvää palautetta ammattilaisilta. Niiden avulla he ovat pystyneet pitämään yllä ammattitaitoaan ja saaneet tietoa siitä, minkälaisiin asioihin tällä hetkellä pitää kiinnittää huomiota.
Vates-säätiö toteuttaa vuosittain Job shadow -päivän. Se tarjoaa vammaisille ihmisille mahdollisuuden päästä tutustumaan työelämään, ja samalla työnantajat näkevät, minkälaista osaamista heillä on.
Kolmas sektori rinnallakulkijana
Kolmannella sektorilla on tärkeä rooli työllistymistä edistävien palvelujen järjestämisessä: moni työskentelee järjestöissä kuntouttavassa työtoiminnassa tai palkkatuella. Anne Kallion vuonna 2020 toteuttamassa selvityksessä tuli ilmi, että kaikkien palveluihin osallistuvien ihmisten tavoitteena ei kuitenkaan ole työllistyminen avoimille työmarkkinoille, eivätkä ammattilaiset välttämättä rohkaise siihen. Myöskään kunnilla ei ole riittävästi kannustimia tukea ihmisiä kohti työelämää. Tästä on saattanut syntyä ikävä työttömyyden ja työllistämistoimien kierre.
– Kun ihminen on ollut palkkatuetussa työssä ja hänen työssäoloehtonsa on täyttynyt, kunnan ei ole enää tarvinnut maksaa työmarkkinatuen kuntaosuutta. Ihminen on voinut olla pari vuotta työttömänä, minkä jälkeen hänet on ohjattu taas palveluun, Kallio kuvaa.
Ongelmallisia ovat toisaalta Kallion mielestä myös nykyisen hallituksen kuntouttavalle työtoiminnalle asettamat liian kunnianhimoiset tavoitteet.
– Alun perin ei kuntouttavan työtoiminnan tavoitteena ollut, että ihmisten pitäisi työllistyä palvelusta suoraan avoimille työmarkkinoille, vaan se on ollut ennen kaikkea työ- ja toimintakyvyn parannusta. Nyt sitä arvioidaan siitä näkökulmasta, kuinka paljon ihmisiä sieltä siirtyy avoimille työmarkkinoille, mikä ei ole ollenkaan realistista.
Kallio järjestää alueellisen kehittämisen ekosysteemityöpajoja, joissa mietitään, mikä järjestötoimijoiden rooli työllistäjinä tulee jatkossa olemaan ja miten osatyökykyiset työnhakijat huomioidaan. Kallio korostaa, että järjestöt pystyvät monesti tarjoamaan ihmisille yksilöllistä ja pitkäaikaista tukea.
– Kun ihminen tulee kuntouttavaan työtoimintaan, hänellä voi olla sosiaalisten tilanteiden pelkoa: hän ei esimerkiksi uskalla tulla syömään eväitään muiden kanssa samaan tilaan. Kun hän pikkuhiljaa kokee olonsa turvalliseksi muiden kanssa, hän pystyy ehkä olemaan tutussa ympäristössä myöhemmin palkkatuella ja voi sen jälkeen lähteä miettimään opintoja ja työllistymistä avoimille työmarkkinoille, Anne Kallio kuvailee.