Terveydenhuoltopalveluiden saatavuuden ja käytön kannalta Suomi on yksi vauraiden maiden eriarvoisimmista. Työssäkäyvät saavat monesti ilmaiseksi ja nopeasti työterveyshuollon kautta palveluita, joihin julkisessa terveydenhuollossa on valtavan pitkät jonot tai jotka ovat hinnoiltaan pienituloisille liian kalliita.
Amnesty International (2023) on kiinnittänyt Suomalaisen terveydenhuollon eriarvoisuuteen huomiota. ”Tiedän etten saa apua” -Terveydenhuollon eriarvoisuus Suomessa -raportissa suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän eriarvoisuutta käydään seikkaperäisesti läpi. Suomi ei ole onnistunut terveyserojen kaventamisessa, vaikka se on ollut poliittinen tavoite jo yli 40 vuoden ajan.
Ikävät kokemukset ja viiveet hoitoon pääsyssä romuttavat luottamusta
Työttömien Keskusjärjestön Terveyttä työttömille -toiminnan tarjoama sosiaali- ja terveyspalveluohjaus jalkautuu työttömien yhdistyksiin ja EHYT ry:n toimipaikkoihin sekä ruokajakoihin. Yhdistyksistä ja ruokajaoista kantautuu toistuva viesti vaikeuksista päästä perusterveydenhuollon palveluihin. Aikoja saa vain useiden viikkojen päähän tai pahimmillaan niitä ei ole lainkaan saatavilla. Moni työtön kertoo kokeneensa terveydenhuollossa, että ei tule otetuksi tosissaan tai tarpeenmukaisia tutkimuksia on hankala saada.
Amnesty Internationalin haastatteluissa ihmiset kertoivat esimerkiksi pitkittävänsä terveyspalveluihin hakeutumista kulujen pelossa, säästävänsä rahaa ottamalla lääkkeitään harvemmin tai vetävänsä hampaan itse pois hammashoidon kalleuden vuoksi. Suomi onkin saanut kansainvälisten ihmisoikeussopimusten toimeenpanoa valvovilta ihmisoikeuselimiltä moitteita terveydenhuollon eriarvoisuudesta ja kehotuksia turvata kaikkien oikeus terveyteen. Amnestyn mukaan on vakava ongelma, etteivät julkista terveydenhuoltoa eniten tarvitsevat ihmiset pysty luottamaan järjestelmään.
Hyvätuloiset elävät pienituloisia pidempään
Suomessa elinajanodotteessa on sekä sukupuoleen että sosioekonomiseen asemaan liittyvää selvää eriarvoisuutta. Tilastoissa näkyy karu ilmiö: mitä matalampi sosioekonominen asema, sitä heikompi terveys ja suurempi kuolleisuus. Terveydenhuollon tutkimuksessa puhutaan eriarvoisuuteen liittyen ”terveydenhuollon keinoin vältettävissä olevista” kuolemista, eli niistä kuolemista, jotka voitaisiin välttää, jos saatavilla olisi oikea-aikaisesti vaikuttavia terveyspalveluja. Suomessa myös alueelliset erot turhissa kuolemissa ovat suuria. (mm. Nykänen 2023; Karvonen 2017.)
Hyvätuloiset elävät pidempään kuin pienituloiset. Pienituloiset kokevat kyselyissä terveytensä huonommaksi kuin suurituloiset, ja työttömät huonommaksi kuin työssäkäyvät. Työttömien lapset raportoivat vakavasta masennuksesta lähes kaksi kertaa muita useammin. (mm. Alasalmi ym. 2019.). Terveydestä on tullut varallisuudesta riippuvaista.
Maksuttomuus on oiva lääke eriarvoisuuteen
Jos terveyden eriarvoisuutta halutaan kaventaa, kaikkein tehokkain terveydenhuollon väline on toimiva ja maksuton perusterveydenhuolto. Terveydenhuollon painotuksen tulee olla ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa puuttumisessa, jotta sairaudet eivät pääse kehittymään pitkälle ennen hoitoon pääsyä.
Perusterveydenhuollon ahdingon ja resurssipulan lisäksi keskeinen tekijä sairauksien kehittymisessä ovat Eurooppalaisittain korkeat terveydenhuoltomaksut, jotka kasautuvat sairaimmille. Sosiaali- ja terveysmaksuja oli vuonna 2022 ulosotossa 490 000 kappaletta.
Lailliset raamit terveydenhuoltomaksujen alentamiselle tai perimättä jättämiselle ovat jo olemassa. Asiakasmaksulain 11 § velvoittaa kunnat ja kuntayhtymät alentamaan tai jättämään perimättä maksun silloin kun sen periminen vaarantaa henkilön tai hänen perheensä toimeentulon edellytyksiä. Pykälä tulee ottaa hyvinvointialueilla laajamittaisesti käyttöön. Maksun alentamisen tulee olla mahdollisimman epäbyrokraattista, sillä hankalat hakuprosessit aiheuttavat sen, että ne, jotka maksun kohtuullistamista ja alentamista eniten tarvitsevat, eivät sitä kykene hakemaan.
Resurssipulan runtelema terveydenhuolto kaipaa tukea päättäjiltä
Sosioekonomisten terveyserojen kaventamisessa paljon on kiinni siitä, kuinka hyvinvointialueet päättävät panostaa sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoidon jatkuvuuteen sekä sosiaalipalveluihin tulevaisuudessa sekä siitä, miten toimeentulo turvataan sairauden, työkyvyttömyyden ja kuntoutumisen sekä niiden selvittelyjen aikana.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL, 2023) mukaan hyvinvointi- ja terveyseroja voi kaventaa muun muassa vaikuttamalla sosiaaliseen eriarvoisuuteen, esimerkiksi koulutukseen, tulonjakoon, työllisyysmahdollisuuksiin ja verotukseen, sekä tukemalla sosiaalisia verkostoja, tarjoamalla tarpeenmukaista tukea haavoittuvassa asemassa oleville ja kiinnittämällä huomiota terveys- ja
sosiaalipalvelujen saatavuuteen ja laatuun. Palvelujen ja kohtaamisten parantuessa, voidaan rikottua luottamusta alkaa rakentaa takaisin hoitosuhteisiin.
Terveys on aina toiminta- ja työkyvyn perusta. Sijoitus terveydenhuoltoon on sijoitus tulevaisuuden työkykyiseen ja toimintakykynsä säilyttävään väestöön sekä yhteiskunnan eriarvoisuuden pienenemiseen.
Teksti: Veera Luoto – sosiaalityöntekijä, työkykykoordinaattori
Lähteet:
Alasalmi, J. & Alimov. N. & Ansala L. & Busk. H. & Huhtala, V-V & Kekäläinen, A. & Keskinen. P. & Ruuskanen, O-P & Vuori, L. 2019. Työttömyyden laajat kustannukset yhteiskunnalle. Valtioneuvoston julkaisuja.
Amnesty International. 2023. ”Tiedän etten saa apua” -Terveydenhuollon eriarvoisuus Suomessa.
Karvonen 2017. THL. Turha kuolema voi johtua palvelujärjestelmän rakenteista.
Laki Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 3.8.1992/734.
THL 2023. Hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus, tarkistettu 14.6.23.