Erja Saarinen. Erityisasiantuntija, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry
Kuva: Juha Keränen
Köyhyyttä kokeneiden tarinat kertoivat päättäjille pirstaleisesta tukijärjestelmästä ja loputtomasta juoksuttamisesta luukulta toiselle.
”Olin työkyvytön työnhakija seitsemän vuotta, jopa laskujen maksaminen tuotti suuria vaikeuksia. Minut mitätöitiin jatkuvasti terveydenhuollossa. Kukaan ei nähnyt tilannettani. Makasin Myllypuron leipäjonossa asfaltilla saadakseni ruokaa, koska seisominen oli liian kivuliasta. Sosiaalityöntekijä suhtautui minuun kuten huijariin, joka hakee VIP-palveluita”, Kaisa Nevanperä kuvaa avunhakemistaan.
Tällaiseen arkeen kansanedustajat saivat tutustua 26. lokakuuta köyhyyttä kokevien ihmisten ja kansanedustajien tapaamisessa. Sen järjestivät Kirkkohallitus, Kuka kuuntelee köyhää? -verkosto, Köyhyyden vastainen verkosto EAPN-Fin, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry sekä Työttömien Keskusjärjestö.
Viiden köyhyyttä kokevan ihmisen tarinat vievät konkreettisesti raskaaseen, monimutkaiseen ja epäreilulta tuntuvaan arkeen. Siinä kukaan palvelujärjestelmässä ei katso ihmisen tilannetta kokonaisuutena, vaan kukin keskittyy siihen, mille luukulle hänet voisi seuraavaksi ohjata. Pääsy oikean avun ja tuen piiriin kestää nousseisiin ongelmiin.
Heikoimmassa asemassa olevat paremmin huomioon
”Kun köyhyyttä käsitellään, on ensiarvoisen tärkeää, että keskusteluun osallistuvat myös köyhyyttä arjessaan kokevat ihmiset”, totesi videotervehdyksessään sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen. Ratkaisuja ei pidä tarjota ylhäältä päin niin, että ne, joita asia varsinaisesti koskee, nähtäisiin vain toiminnan kohteina – aktivoinnin, ohjaamisen ja palveluiden vastaanottajina.
Sarkkinen korosti, että köyhyys on monisyinen ilmiö ja siksi sen vähentämisessäkin tulee huomioida ihmisten tilanteiden moninaisuus. ”Meidän on syytä huomioida entistä paremmin erityisesti kaikista heikoimmassa asemassa olevat.”
Sarkkinen esitteli hallituksen toimia köyhyyden vähentämiseksi. Hän totesi, että elinkustannusten noustessa köyhyyden vähentäminen on yhä ajankohtaisempi aihe.
Sosiaali- ja terveysministeriön vuosittaiset pyöreän pöydän tilaisuudet köyhyyden vähentämiseksi ovat yksi foorumi jatkaa keskustelua. Sarkkinen toivoi, että vastaavia tilaisuuksia järjestettäisiin myös hyvinvointialueilla.
Sairaus, työkyvyttömyys, osatyökykyisyys ja sosiaaliturva ovat vaikea yhtälö
Kaisa Nevanperän tarina osoittaa, miten vaikeaksi elämä menee, kun työkyvytöntä ihmistä pidetään vuosikausia työttömänä työnhakijana. Ratkaisuna todettiin muun muassa, että palvelupolun pitää olla toimiva heti peruspalveluista lähtien. Tämä tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteensovittamista alusta pitäen. Pysyvään tilanteeseen pitää löytyä nopeasti pysyvä ratkaisu. Ratkaisuja pohtivat Kaisa Nevanperän kanssa SDP:n kansanedustaja Heidi Viljanen ja kristillisdemokraateista poliittinen avustaja Tapio Luoma-aho.
Lauri Nieminen on kiertänyt osatyökykyisenä koko aikuisikänsä työkokeiluissa, palkkatukitöissä ja kuntouttavassa työtoiminnassa. Ne eivät ole johtaneet pitempiaikaiseen työllistymiseen.
Hannu Siivosen tarinasta käy selväksi paitsi osatyökykyisen ihmisen hankala polku sosiaaliturvajärjestelmässä myös se, miten vaikeaa ihmisen on hakea ja saada muutoksia sosiaaliturvaa koskeviin päätöksiin.
Työttömien aktivoinnin ja palkkatuen kierteessä tulisi olla useammin ja kattavammin palvelutarpeen arviointeja ja niissä mukana moniammatillinen verkosto. Päätöksistä valittamisen pitäisi olla yksinkertaista ja niihin tyytymättömän kansalaisen pitäisi aina tietää, mistä prosessiin saa apua. Päätös saisi tulla voimaan vasta, kun valitus on käsitelty loppuun. Ratkaisuja oli pohtimassa Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän avustaja Vilma Faal.
Tukea palkkatukityöstä normaaliin työsuhteeseen siirtymiseksi
Myös Raija Liukkusen tarina osoittaa palkkatukityön ongelmallisuuden: vaikka tuettu työjakso menisi kuinka hyvin, työntekijää ei palkata jakson jälkeen tavanomaiseen työsuhteeseen. Hyödynnetäänkö aina uutta palkkatukea, jonka työnantaja saa uuden työntekijän mukana?
Ratkaisuksi esitettiin palkkatuen kehittämistä ja vahvistamista luomalla tuki työmarkkinoille siirtymiseen. Lisäksi tulisi selkeyttää työnantajan ja kuntien velvoitetta tukea ihmistä uudelleen työllistymisessä. Ratkaisuja palkkatuen kehittämiseen oli Raija Liukkusen kanssa etsimässä vihreiden kansanedustaja Inka Hopsu ja Vasemmistoliiton avustaja Johanna Virtanen.
Korona-aika vei yrittäjiä köyhyyteen, yrittäjien sosiaaliturvassa puutteita
Korona-aikana monet yrittäjät menettivät toimeentulon mahdollisuudet. Valtio maksoi korvauksia ja myös yrittäjät pääsivät työttömyysturvan piiriin. Katja Rantala-Airolan tarinasta selviää, etteivät tuet kuitenkaan eri syistä auttaneet kaikkia yrittäjiä ja moni velkaantui ja ajautui köyhyyteen.
”Jouduin lainaamaan rahaa elämiseen, asunnon ja ruuan ym. kulujen maksuun vanhemmiltani, sillä vaikka tilit olivat liki nollissa, niin hylkyä hylyn perään tuli eri apuja hakiessa.” Syinä hylkyihin oli muun muassa väärä yhtiömuoto.
Katja tuo esiin, että yrittäjiltä puuttuu palkkaturva: jos asiakas jättää maksut maksamatta, yrittäjä jää ilman palkkaansa. Hän korostaa, että pienyrittäjän perusturvaa kannattaisi parantaa, sillä se on ratkaisu työvoimapulaan. Yrittäjänä on helpompi työllistyä esimerkiksi lyhytaikaiseen keikkatyöhön.
Yrittäjän sosiaaliturvan puutteisiin tarvitaan pysyviä ratkaisuja. Korona-aika osoitti, että myös yrittäjät tarvitsevat työmarkkinaturvaa. Kansanedustajat keskustan Tuomas Kettunen ja vasemmiston Katja Hänninen korostivat, että sosiaaliturvauudistuksessa pitää parantaa pien- ja yksinyrittäjien sosiaaliturvaa. Esillä oli myös mahdollinen perustulo ja sen tarjoama tuki yrittäjille erilaisissa poikkeustilanteissa.
Tilaisuuden materiaalit
- Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkisen videotervehdys: Hanna Sarkkinen 26 10 2022 Köyhyyttä kokeneet ja kansanedustajat samassa pöydässä – YouTube
- Köyhyyttä kokeneiden tarinat: Kooste tarinoista 26.10.2022
- Ratkaisuehdotukset niissä esille tulleisiin ongelmiin: Diakooste – kysymykset ja ratkaisuehdotukset