Veera Luoto. Sosiaalipalveluohjaaja, Terveydeksi 2.0 -hanke, Työttömien Keskusjärjestö ry
Ulla-Maija Kopra. Terveyspalveluohjaaja, Terveydeksi 2.0 -hanke, Työttömien Keskusjärjestö ry
Mikä merkitys sosiaalisella kuntoutuksella voisi olla työttömien yhdistystoiminnassa? Terveydeksi 2.0 -hankkeen terveyspalveluohjaaja Ulla-Maija Kopra ja sosiaalipalveluohjaaja Veera Luoto pohtivat sosiaalisen kuntoutuksen merkitystä työkykyyn ja työkyvyttömyyteen.
Ammatillisen kuntoutuksen ytimessä ovat työkyky ja työkyvyttömyys. Näillä termeillä ei kuitenkaan löydy yhtä yhteistä ja yleistä määritelmää, vaan niitä on käytetty ja käsitteellistetty eri tavalla paikasta ja ajasta riippuen. Työkyvyn sekä työn määritelmä on muuttumassa enemmän sosiaaliseen kontekstiin. Voidaan ajatella työkyvyn ja työn tuovan ihmiselle myös hyvinvointia sekä terveyttä.
Suomessa kuntoutusjärjestelmä koostuu erilaisista ja itsenäisistä osajärjestelmistä. Kuntoutusta on saatavilla eri instituutioissa, kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa, työ- ja elinkeinohallinnon palveluissa ja työeläkejärjestelmän tarjoamissa palveluissa. Kuntoutustoiminta jäsennellään lääkinnälliseen, ammatilliseen, sosiaaliseen ja kasvatukselliseen kuntoutukseen. 1990 – luvun alusta lähtien on kuntoutuksen sosiaalinen laajuus vahvistunut aktiivisen sosiaalipolitiikan ja vaikeasti työllistyvien työtoiminnan kehittämisen takia. Sosiaalisen kuntoutuksen merkitys syrjäytymisvaarassa olevien ja jo syrjäytyneiden ihmisten osallisuuden edistämisessä on vahvistunut.
Sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteet
Sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteena on edistää yhteiskunnan jäsenten yhtäläisiä mahdollisuuksia päästä sellaisiin vuorovaikutussuhteisiin, toimintoihin ja rakenteisiin ja mahdollistaa siten yksilön integroitumisen yhteiskuntaan hänen kykyjään ja suoriutumistaan vastaavalla tavalla. Sosiaalisessa kuntoutuksessa yksilöllinen tuki yhdistyy toiminnallisuuteen ja osallistuminen on osa kuntoutusta. Kuntoutuksen menetelminä voivat olla esimerkiksi erilaiset toiminnalliset ryhmät, yksilöllinen ja työtoiminta.
Asiakkaat, joilla on sosiaalisen kuntoutuksen tarvetta ovat usein samanaikaisten tai peräkkäisten tuki- ja palvelumuotojen tarpeessa. Sosiaalisen kuntoutuksen arvioijan olisi tunnettava palveluverkosto, jotta asiakas saisi riittävän ohjauksen eikä eri palveluissa tehtäisi päällekkäistä päätöksiä tai arvioita. On tärkeää tunnistaa asiakkaan monialainen palvelutarve ja tukea ja ohjata kuntouksen polulla eheään ja tunnistettavaan kokonaisuuteen. THL:n mukaan laadukkaan sosiaalisen kuntoutuksen elementit ovat: omaehtoisen motivaation syntymisen edistäminen, luottamuksellinen asiakkaan ja ammattilaisen yhteistyösuhde, toteutusympäristö- ja yhteisö, palveluiden ja toimijoiden verkosto ja sen johtaminen, palkitsevuuden kehittäminen sekä rakenteellisesti työllisyyden ja työmarkkinoiden strateginen kehittäminen.
Kuka tuottaa sosiaalisen kuntoutuksen?
Noin kolmasosa kunnista tuottaa itse kaikki sosiaalisen kuntoutuksen palvelut. Lähes kahdessa kolmasosassa kunnista osa palveluista ostetaan, mutta kaikkien kunnan tarjoamien sosiaalisen kuntoutuksen palveluiden ostaminen on harvinaista. Yleisin ostopalveluna kokonaan tai osittain tuotettava palvelu on kuntouttava työtoiminta. Muita yleisiä ostettavia palveluita ovat mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä työtoiminta kuten työpajat.
Sosiaalisen kuntoutuksen palveluja tuotetaan siis useimmiten sosiaalipalveluissa sekä päihde- ja mielenterveyspalveluissa. Myös järjestöjen sopeutumisvalmennus- ja kuntoutustoimijat ovat yleisiä palveluiden tuottajia.
Sosiaalisen kuntoutuksen toteuttaminen ainakin jonkin verran yhteistyötä sekä sosiaalihuollon, yleensä aikuissosiaalityön, sisällä ja kunnan sisäisten ja ulkopuolisten toimijoiden, esimerkiksi Kelan ja TE-toimiston, kanssa. Yleisiä yhteistyötahoja ovat TE-toimisto, monialaiset yhteispalvelut/työvoiman palvelukeskukset (eli TYP-palvelut), kunnan päihde- ja mielenterveyspalvelut ja työpajat.
Sosiaalisen kuntoutus voi olla moninaista
Sosiaaliseen kuntoutukseen voi kuulua monenlaisia palveluita ja palvelukokonaisuuksia. Sosiaalisen kuntoutuksena yhtenä toteuttajana Suomessa ovat työttömien yhdistykset. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL:n teki 2016 kuntakyselyn miten eri toteuttajat (kuvassa) sosiaalista kuntoutusta käytännössä tekevät, eli mitä toiminta sisältää. Vastaajina olivat myös työttömien yhdistykset.
Vaikka kuntouttavaa työtoimintaa pidetään yleensä osana sosiaalista kuntoutusta, voi ulottua erilaisista kuntouttavan työtoiminnan kaltaisesta päivä- ja työtoiminnasta palkkatukityöhön saakka. Myös neuvonta- ja ohjauspalvelut kuuluvat yleisesti sosiaaliseen kuntoutukseen. Kuntouttavan työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus menevät välillä puheessa sekaisin; kuntouttavan työtoiminta on yksi mahdollinen osa sosiaalista kuntoutusta. Sosiaalinen kuntoutus on siis eräänlainen yläkäsite moninaisille toimille.
Sosiaalinen kuntoutus voi olla harrastusryhmiä, muuta ryhmätoimintaa tai tukea ryhmämuotoisesti. myös yksilötoimintaa pidetään tärkeänä ryhmätoiminnan rinnalla. Vertaistoiminta ja -tuki, työ- ja toimintakyvyn vahvistaminen sekä yhteistyö ja yhteisöt, mutta toisaalta myös yksilötyö voi olla sosiaalista kuntoutusta. Yhteistyöverkostot- ja yhteisöt voivat olla asiakkaan omia lähiverkostoja tai ammatillisia palveluverkostoja.
Sosiaalisen kuntoutuksen tulee olla yksilöllistä: osa sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaista aloittaa elämän- ja arjenhallinnan perusasioiden harjoittelulla, esimerkiksi päivärytmin löytämisellä. Toisilla taas tavoitteena voi olla opiskelupaikka.
Sosiaalisen kuntoutuksen periaatteita sovelletaan monesti myös palveluissa, joissa ei tarjota virallista sosiaalista kuntoutusta, mutta toimintaa ohjaavat kuitenkin sosiaalisen kuntoutuksen lähtökohdat ja tavoitteet, sillä nuorille tarjottavassa sosiaalisessa kuntoutuksessa painotus on työpaikkaan, työllistymistä edistävään palveluun, kouluun tai kuntoutukseen sijoittumisen tukemisessa sekä näiden keskeytymisen ehkäisemisessä.
Tiivistä yhteistyötä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ja työllisyyspalveluiden välillä, sekä moniammatillista ja useiden sektoreiden välistä yhteistyötä.
THL 2017. Kaavio sosiaalisen kuntoutuksen tuottajista.
Tulevaisuusnäkymiä: voimavaralähtöisyys keskiössä
Sosiaalisen kuntoutuksen tulee sosiaalihuoltolain (SHL 1301/2014) mukaan määrittyä toimintana ja palveluna asiakkaan tarpeista ja voimavaroista käsin. Tukitoimien tavoitteena on henkilön mahdollisimman itsenäinen ja omaehtoinen toiminta.
Voimavaralähtöisellä lähestymistavalla tarkoitetaan keskittymistä positiivisiin voimavaroihin ja ratkaisujen mahdollisuuksiin sen sijaan että näkökulma olisi yksiuloitteisesti ongelmissa. Tämä ei tarkoita falskia positiivisuuspuhetta, vaan realistista kokonaiskuvan huomiointia. Kaikilla meillä on sekä ongelmia ja haasteita, että voimavaroja ja vahvuuksia. Jos keskitymme pelkästään toiseen puoleen, jää kokonaiskuva suppeaksi ja vääristyneeksi.
Keskitalo ja Vuokila-Oikkonen kirjoittavat voimavaralähtöisestä lähestymistavasta sosiaalisessa kuntoutuksessa osana Diakin julkaisua (2018) Näkökulma on ihmisen ja ympäristön voimavarojen asettamisesta keskiöön muutoksen aikaansaamisessa.
Voimavarakeskeinen työskentely suuntautuu tulevaisuuden tavoitteiden saavuttamiseen, ei vain menneiden ja nykyisten ongelmien korjaamiseen. Työntekijöiltä voimavaralähtöisyys edellyttää myönteistä asennetta ja näköalan löytämistä yhteisöjen ja asiakkaiden mahdollisuuksiin. Lähtökohtana on, että ihmisten toiveet ja unelmat ovat ansaitsevat tulla sanoitetuksi ja tunnistetuiksi, olivat ne työntekijän näkökulmasta sitten realistisia tai epärealistisia. Voisiko unelmaa kenties pilkkoa pienemmiksi välitavoitteiksi tai saada muodon, joka voisi olla saavutettavissa?
Lähestymistavassa korostuvat seuraavat periaatteet: vahvuuksien systemaattinen arviointi, tavoitelähtöisyys, asiakkaan ja hänen elinympäristönsä resurssien huomioiminen ja hyödyntäminen tavoitteiden saavuttamiseksi, asiakkaan kanssa toivon löytäminen, mielekkäiden valintojen tarjoaminen ja asiakkaan mahdollisuus vaikuttaa valintoihinsa.
Voimavaralähtöisyyttä ja sosiaalisen kuntoutuksen elementtejä voitaisiin hyödyntää ja pohtia myös muussa kuin sosiaalista kuntoutusta virallisesti tuottavissa toimipaikoissa ja yhdistyksissä. Mitä sosiaalisen kuntoutuksen elementtejä omassa yhdistyksessäsi tai yhteisössäsi on jo käytössä? Voisiko sosiaalisen kuntoutuksen elementtejä lisätä toimintaan?
Sosiaalihuoltolaki 17 §: Sosiaalinen kuntoutus
Sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Sosiaaliseen kuntoutukseen kuuluu:
- sosiaalisen toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen selvittäminen;
- kuntoutusneuvonta ja -ohjaus sekä tarvittaessa kuntoutuspalvelujen yhteensovittaminen;
- valmennus arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen ja elämänhallintaan;
- ryhmätoiminta ja tuki sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin;
- muut tarvittavat sosiaalista kuntoutumista edistävät toimenpiteet.
Nuorten sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan nuorten sijoittumista työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaan sekä ehkäistään näiden keskeyttämistä.
Terveydeksi 2.0 -hanke kerää kokemuksia ja tietoja yhdistysten järjestämästä sosiaalisesta kuntoutuksesta. Ota yhteyttä Ulla-Maija Kopraan ja Veera Luotoon (etunimi.sukunimi@tyottomat.fi) ja kerro omista toimintamalleista tai kokemuksistasi. Hanke välittää hyviä toimintamalleja eteenpäin.
Lähteet
Juvonen-Posti, P. 2018. Work-related rehabilitation for strengthening working careers. A multiperspective and mixed methods study of its mechanisms. [Doctoral dissertation, University of Oulu]. Acta Universitatis Ouluensis. http://urn.fi/urn:isbn:97895262192
HE 164/2014. Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaalihuoltolaiksi HE 12/2014. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/he_164+2014.pdf
Healy, K. 2005. Social Work in the Context. Houndmills; Basigstoke: Palgrave, Macmillan
Hietala, O. 2018. Sosiaalisen kuntoutuksen yhteiskehittämisessä osallisuus avautuu kaikille. Teoksessa Kostilainen, H. & Nieminen, A. (toim.) Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja. Diak työelämä 13. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu, 118-138.
L 1301/2014. Sosiaalihuoltolaki 30.12. 2014/1301. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301#Pidp447117120
Keskitalo, E. & Vuokila-Oikkonen, P. 2018. Voimavaralähtöisyys sosiaalisen kuntoutuksen viitekehyksenä. Teoksessa Kostilainen, H. & Nieminen, A. (toim.) Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja. Diak työelämä 13. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu, 84-96
Määttä, A. 2018. Sosiaalinen kuntoutus ja yhteensovittavan johtamisen työskentelyprosessi. Teoksessa Kostilainen, H., & Nieminen, A. (toim.). (2018). Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja. Diak Työelämä 13. Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-307-0
Puromäki H., Kuusio H., Tuusa M., Karjalainen J. 2016. Sosiaalihuoltolaki ja sosiaalinen kuntoutus Kuntakyselyn tulokset. THL:n julkaisuja. TYÖPAPERI 47/2016. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131975/Sosiaalihuoltolaki_Tyo_47-2016_net.korj%20240217.pdf?sequence=1
Rapp, C. A. & P.W. Sullivan (2014). Advances in Social Work 15 (1), 129–142.
Rapp, C. A., Saleebey, D. & Sullivan P. W. 2005. The Future of Strengths-based Social Work. Advances in Social Work 6 (1), 79–90.
Saleebey, D. 2013. The Strengths Perspective in Social Work Practice. 6. painos. Boston: Pierson.
Kinnunen, S. 2018. Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Diakonia-ammattikorkeakoulu DIAK. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-307-0
THL 2017. Sosiaalisen kuntoutuksen tuottajat. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/sosku/sosiaalinen-kuntoutus/kuntakysely/tuottajat