Irma Hirsjärvi. Puheenjohtaja, Työttömien Keskusjärjestö ry
Kuva: Irma Hirsjärvi
Irma Hirsjärvi, puheenjohtaja
Tuleva sote tuottaa vihdoin sosiaali- ja terveyspalvelujen mallin, jonka odotetaan nyt toiveikkaasti kantavan kunnissa tulevaisuuteen ja tuova työrauhan. Silti sote-kuviossa piilee taistelu tulevien hyvinvointialueiden palveluiden markkinaistamisesta.
Vääntö sote-palvelujen ulkoistamisesta lähti liikkeelle jo ennen Sipilän hallitusta, eikä se päättynyt lakiuudistuksen kaatumiseen. Työllisyyspalveluiden osalta omassa kunnassani dynaaminen kilpailutus näyttää vievän järjestökentän työllistämisrahoituksen ja hajottavan asiakkailta palvelupaletin.
Kuntaliiton ja SOSTE:n voimallisesta kampanjasta huolimatta näyttää siltä, että kolmannen sektorin merkitystä ei vieläkään ymmärretä. Miten järjestöjen asema tulee muotoutumaan hyvinvointialueilla, isommilla markkina-alueilla, kun niiden merkitys on ilmeisen vaikea hahmottaa. Tämä kävi ilmi myös A-studion 7.12. sote-keskustelussa. Järjestöt kyllä mainittiin ohjelman otsikossa, muuten ei. Sen sijaan keskustelussa tulivat esille ulkoistamisen julkisuudessakin näkyneet ongelmat, kuntien omien työntekijöiden asiantuntemus ja alueen toimijoiden ostopalveluiden osaaminen. Tässä järjestöjen rooli varmoina, osaavina ja verkostoituneina toimijoina olisi ollut tärkeä tuoda esiin.
Syy-seuraussuhteita tulisi tarkastella monisyisemmin
Talous on yksi tapa nähdä asiat, ja onhan se kyllä kaiken pohja. Silti olisi syytä tarkastella monisyisemmin syy-seuraussuhteita. Toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski tuo omassa kirjotuksessaan esiin työllisyysajattelussa toistuvasti esiin pullahtelevan teeman: leikkauksin lisätään työllisyyttä. Tällä perustellaan esimerkiksi eläkeputken poistoa. Kukaan ei ole osoittanut, jäisikö ikääntyneen irtisanomien toteuttamatta putken poistamisen myötä.
Itse räjäyttäisin koko työllisyyspolitiikan monenkirjavan paikka paikan päällä-ratkaisupaletin. Jospa rakentaisimme budjettipäätöksissä työtä, työllisyyttä, työttömyyttä, jaksamista ja ammatillista kehittymistä kokonaisuutena. Pohjana olisi elämänmittaisen oppimisen periaate. Siihen lisättäisiin työtakuu, perustulo, kuusituntinen työpäivä ja vahvasti ekologiseen kierrätyksen periaatteisiin pohjautuva yhteiskunta.
Maamme rakentamisen perusyksiköinä olisivat ihmisenkokoiset kylät ja kunnat, kaupunginosat ja lähiöt muutaman ”kasvukeskuksen” sijaan. Voisimme myöntää, että kaikki eivät asu perheineen ja lähde aamuisin kahdeksantuntiseen työvuoroon palatakseen kotiin, jossa ”joku” odottaa aterian kanssa. Että elämä on moninaista ja elämäntilanteet vaihtelevat nopeasti.
Mitä jos ajattelisimme toisin?
Mitä jos omassa kaupunginosassasi, yritysten, terveyskeskuksen ja kirjaston kupeessa olisi nuorten Voimalan tapainen paikka, jossa toimisi työpaja, kokous- ja harrastustiloja kaikenikäisille, ja ruokala jossa saisit kotiruokaa hankintahinnoin? Tietokoneita ja tulostimia, 3-D printtereitä, ehkä mediapaja. Paikka jossa voisit käydä korjaamassa asusteesi ja huonekalusi, moposi ja polkupyöräsi monipuolisessa kierrätyspajassa, keskus, joista löytyisi vertaistukea asiaan jos toiseen. Miten se muuttaisi lähiympäristöäsi?
Tämä ajatus on usein mielessäni käydessäni työttömien ja työllistämisyhdistyksissä ympäri maan. Ne ovat tämänkaltaisia matalan kynnyksen paikkoja, joissa autetaan viranomaisasioinnissa, toimeentulokysymyksissä, ne ovat ruokailupaikkoja ja olohuoneita joissa voi istahtaa kahvikupin kanssa vertaistukea saamaan. Moni yhdistys säästää kuntansa jätekuluja ja työllistää kierrättämällä: kirpputorilla, kierrätyspisteellä, atk-laitteita tuunaamalla, pyörä- ja muilla korjaamoilla ja tekstiilityöllä.
Eikö sellaisen kuuluisi automaattisesti olla jokaisen kaupunginosan ja kylän keskellä? Alueen tiedon, taidon ja materiaalien kierrätyskeskus. Paikka, joka voisi tuottaa alueen yrittäjille kierrättämällä raaka-aineita ja tarjolle osaamista, projekteja ja työvoimaa.
Olisiko tällaisten keskusten verkosto hyödyllinen? Varmasti. Olisiko se helppo laittaa budjettiin? Ei. Kuntapäättäjänä tiedän, miksi. Se on silti täysin mahdollista, ja monessa kunnassa se onkin oivallettu.