Irma Hirsjärvi. Puheenjohtaja, Työttömien Keskusjärjestö ry
Kuva: Irma Hirsjärvi
Luen tätä Työttömien Keskusjärjestön sidosryhmäjulkaisua vakavana, kuntapäättäjän näkökulmasta. Lehti on täynnä painavaa asiaa, joka olisi jokaisen kuntapäättäjän ja viranomaisen luettava tarkoin. Artikkelit piirtävät näkyviin sen, kuinka erilaisia näkökulmia työttömyyteen liittyy.
Nämä asiantuntijoiden viestit ovat selkeitä, ne kokoavat tiiviiksi paketeiksi sellaista informaatiota, jonka pohjalla meidän tulisi tehdä päätöksiä valtion, organisaatioiden, kuntien ja eri toimijoiden tasolla. Pohdin, miten hyvät valtakunnalliset ja alueelliset päätökset toteutuvat kunta- ja yksilötasolla.
Juuri nyt kunnissa tehdään ennennäkemättömiä leikkauslistoja. Kuntalaisten tulisi luottaa siihen, että talouspäätökset tehdään viisaasti, harkiten ja tulevaisuuteen katsoen. Harvassa kunnassa on kuitenkaan loppujen lopuksi aikaa perehtyä työllisyyden, työllistämisen ja työttömyyden prosesseihin, jotka kuitenkin tuottavat merkittäviä taloudellisia seuraamuksia.
Kuntani tarkastuslautakunnassa ollessani olen alkanut ymmärtää, että viranomaiset ovat oman siilonsa asiantuntijoita, ja että usein siilot eivät keskustele keskenään. Vielä vähemmän viranhaltijat ehtivät olla yhteydessä yrityksiin tai yhteisöihin jotka tuottavat tai tarjoavat kunnan kannalta välttämättömiä palveluja. Kutenkin kolmas kolmannen sektorin on monen kunnan toiminnan merkittävä tukijalka.
Erityisen vaarallisena näen, että joissakin kunnissa pyritään nyt toteuttamaan suoraan hylätyn kasvupalvelulain henkeä ja sanaa. Eri puolilta maata tulee viestejä siitä, kuinka vammaisten, kuntouttavan työtoiminnan jne. kilpailutuksessa voittaa yritys, jolla ei ole päivääkään kokemusta toiminnasta, tiloja tai henkilökuntaa. Ei ole harvinaista, että kilpailutuksen hävinnyt pitkäaikainen ja hyvin verkottunut kolmannen sektorin toimija saa sitten yhteydenoton uudelta toimijalta, joka kysyy tiloja, työntekijöitä ja neuvoa.
Tätä kirjoittaessani taistelemme kattojärjestössä estääksemme valtakunnallisia kärkitoimijoita työttömien yhdistysten joukossa menemästä konkurssiin. Työttömien asiat eivät esimerkiksi omassa kunnassani kuulu minkään lautakunnan alaisuuteen, ja sillä on seurauksensa.
Huhtikuussa 2020 työttömien määrä kaksinkertaistui Suomessa. Meillä on noin 200 000 työssäkäyvää, jotka eivät tule toimeen omalla palkallaan. Palkattoman työn tekijöiden määräksi on arvioitu jopa 500 000. Nollatuntisopimuksella työskentelevien määrä ylitti jo viime vuonna 100 000.
Tarvitsemme suuren uudistuksen liittyen samaan aikaan työhön ja toimeentuloon, ja läpi hallinnon aina kuntien kanssa toimivien tahojen kanssa tapahtuvan ymmärryksen lisäämisen. Juuri nyt tunnen, että sellaiseen on mahdollisuus. On selvä, että sekä työn jakamiseen että perusturvaan on välttämätöntä tehdä suuria muutoksia.
Tässä julkaisussa näin malleja ja analyyseja toiminnoista, joiden haluaisin toteutuvan kaikissa kunnissa. Kiitän lämpimästi kirjoittajia ja toivon, että tämä keskusteluareena leviää laajalle erityisesti kuntapäättäjien joukossa.