Lauri Nieminen.
Olen ollut viimeiset kymmenen vuotta enemmän ja vähemmän työttömänä. Byrokratian rattaissa pyöriminen on tuntunut välillä todella turhalta. Suurin osa työelämästä on ollut aktivoinneista toiseen juoksemista vailla oikeaa tulosta. Toki olen palkkaakin työstäni saanut, mutta nämäkin työsuhteet ovat olleet palkkatuen turvin järjestettyjä ja päättyneet aina palkkatukijaksojen loppuessa.
Jäin työttömäksi keväällä 2009 valmistuttuani koulusta. Saman vuoden marraskuussa aloitin vapaaehtoisen radiotyön paikallisradioyhdistyksessä. Puoli vuotta myöhemmin, toukokuussa 2010 alkoi työkokeilu samaisessa yhdistyksessä. Mielenkiintoista oli, että työkokeilun sai aikaan yhdistys, ei TE-toimisto. Noin vuotta myöhemmin olin työelämävalmennuksessa kaupungilla, loppusyksystä 2011 kevääseen 2012. Tämän päätyttyä kesällä 2012 olin työelämävalmennuksessa toisessa yhdistyksessä.
Kun työelämävalmennus loppui, palasin samaan kunnalliseen yksikköön, jossa olin jo 2011-2012. Työ jatkui samana, tällä kertaa olin paljon puhutussa kuntouttavassa työtoiminnassa. Viisi päivää viikossa, kuusi tuntia päivässä. Ei lomaa, ei palkkaa. Ei mahdollisuutta tehdä päiviä sisään.
Kun olin ollut talossa 15 kuukautta töissä, sain palkkatukipaikan syksyllä 2013. Palkkatuen turvin töitä jatkui kevääseen 2015, jolloin taloon tuli kaveri, joka sai palkkatukipaikan. Minulle sanottiin ”onnea työnhakuun.” TE-toimiston ohje kuului ”istu kotona.”
Mukaan alueelliseen työllisyyskokeiluun
Vasta syksyllä 2017, Pirkanmaan alueellisen työllisyyskokeilun alettua, TE-toimisto otti yhteyttä. Olin yksi kokeiluun valituista. Tämä edellisen hallituksen työllisyysihme osoittautui kohdallani isoksi vitsiksi. Ensin tapahtui hyviä asioita, päädyin kurssille, jossa tapasin kotikuntani kulttuuritekijöitä. Ennen kurssia selvisi, että vuonna 2015 voimassa ollut kahden palkkatukivuoden jälkeen voimaan astunut ikuinen karenssi oli purettu.
Siispä aloitin työt vanhassa tutussa talossa marraskuun alussa 2017. Työt päättyivät touko-kesäkuun taitteessa 2018. Työt eivät jatkuneet, joten jo heinäkuussa 2018 olin työkokeilussa. Työkokeilu päättyi elokuun lopussa.
Lokakuun loppupuolella aloitin kuntouttavan työtoiminnan ”elämänhallintani parantamiseksi”, tätä jatkui huhtikuulle 2019. Tämän loputtua päädyin TE-toimiston työnhakuryhmään touko-heinäkuuksi 2019. Samalla etsin kaupungin ohjeistamana seuraavaa kuntouttavan työtoiminnan paikkaa, joka löytyi ja jossa aloitin elokuun puolivälissä 2019. Kuntouttava työtoiminta kyseisessä talossa loppui osaltani vuoden 2019 päätyttyä. Samalla kaupunki uskoi, että en kuulu kuntouttavaan työtoimintaan ja siirsi asiakkuuteni TE-toimiston puolelle, jotta kuntouttavan työtoiminnan tarjoaminen loppuu.
Elämänhallintaa parantamassa?
Kuten muillekin, myös minulle tarjottiin perusteeksi kuntouttavaan työtoimintaan elämänhallinnan parantamista. Tämä on loukkaavaa, sillä elämähallinnassani ei ole koskaan ollut vikaa. Takana on lähes kymmenen vuotta riidatonta parisuhdetta, kuukausitulot ovat 800 euron luokkaa, siitä huolimatta ei ole senttiäkään maksettavaa velkaa. Toimeentulotukea en ole eläessäni senttiäkään saanut
Työnteon ohella olen tehnyt radiojuttuja pitkin Suomea säännöllisesti. Pitkäaikaisin ohjelmaprojekti on jatkunut nyt elokuusta 2016 tähän päivään joulutaukoja ja kesää 2019 lukuun ottamatta.
Saan ohjelmatoiminnastani tekijänoikeuskorvauksia, joiden suuruutta en etukäteen tiedä. Aiempina vuosina korvaus on ollut luokkaa 25 euroa kuukaudessa. Tänä vuonna olikin poikkeus, kun sain tekemästäni työstä korvausta noin 50 euroa kuukaudessa. Tästä aiheutui sellainen mieleniintoinen seikka, että Kela leikkasi asumistukea noin 35 euroa kuukaudessa. Tekijänoikeusjärjestön asiakas ei ole tekijänoikeusjärjestöllä töissä. Omassa tilanteessani maksettu tulo on teoksen käyttökorvausta. Teoksen käyttökorvaus on verotuksellisesti verrattavissa palkkatuloon, mutta Kelan mukaan teoksen käyttökorvaus ei ole palkkatuloa. Tästä syystä asumistuen 300 euron suojaosa ei päde.
Tuntuu, että olisin suurikin rikollinen
Tuntuu, että olisin suurikin rikollinen. On ilmeisesti liikaa pyydetty, että työstä maksettaisiin asiaankuuluva korvaus ja että omaehtoisesta työstä ansaitut sivutulot saisi pitää verojen jälkeen kokonaisuudessaan. Miltä palkkatyötä tekevästä tuntuisi, jos kuuden tunnin päivän tuntipalkka olisi 1,5 euroa?
Olisitko valmis istumaan töissä reilut 30 kuukautta tällä korvauksella, kun tiedät, että kollega vieressä tekee työtään kuukausipalkalla? Vailla murhetta tai pelkoa siitä, että mitä tehdä, kun määräaikainen pesti päättyy. Vailla murhetta tai pelkoa siitä, että päiväraha joutuu katkolle, kun Kela tekee yhden virheen. Täysin tietoisena siitä, että kohta koittaa taas palkkapäivä ja saa laskut maksuun.
Tiedätkö palkkatyöläinen mitä? Myös minä maksan laskuja. Ostan ruokaa. Maksan vuokraa. Ja näiden kaikkien lisäksi vielä 20 % veroa joka kuukausi. Tuloni ovat alle 1 000 euroa kuukaudessa. Tervetuloa kokeilemaan. Voit unohtaa lomat, leffateatterikäynnit ja ulkona syömisen. Vaihda loma lukemiseen, leffateatteri kirjastokäyntiin ja ulkona syöminen siihen, että etsit lähikaupasta tarjousleipää pakkaseen.
Saat käsityksen siitä, miltä tuntuu elää vuosikausia köyhyysrajan tuntumassa tai sen alapuolella. Unelmien tilalla on realismia, seteleiden tilalla kolikoita ja ravintolaillallisen tilalla tarjoustuotteista valmistettua kotiruokaa. Vaihda paikallislehden lomamainokset seuraavan ruokajaon selvitykseen. Ja muista, että huomenna on mentävä töihin, tienaamaan yhdeksän euroa. Vaihdetaanko?