Leena Valkonen. Viestinnän asiantuntija, Työttömien Keskusjärjestö ry
Työttömien Keskusjärjestö kokosi tammikuussa sosiaalisen median kanavilla julkaistulla kyselyllä työttömien kokemuksia julkisista työllisyyspalveluista. Kysyimme myös, miten työllisyyspalveluita voitaisiin parantaa. Julkaisemme otteita saaduista vastauksista.
■ Olen pitkäaikaistyötön pieneltä maalaispaikkakunnalta, joka luetaan kaupungiksi.
Olen kokenut nämä kaikki palvelut jotenkin häpäisevinä. Selitys on se: työllisenä koet arvostusta yhteiskunnallisesti sekä yhteisöllisesti, koet sen itsekin omanarvontuntona.
Uudelleen kouluttauduttuani, kolme vuotta uusiin ammatteihin, koin uuden yhteiskuntaluokan.
Arvostettu opiskelija. Minua kuunneltiin ja sain yksilöllisen opintopolun ja nautin todella paljon elämästäni tuona vapaana aikana.
■ Inhimilliset virheet pitäisi saada korjattua notkeasti, eikä ihmimillisistä virheistä pitäisi rangaista menettämällä ainoat tulonsa. Olen tukihenkilönä 55-vuotiaalle miehelle, jolla on lukemisen ja kirjoittamisen sekä vaikean kapulatekstin ymmärtämisen kanssa ongelmia. Todella ikävää ja kohtuutonta, että häneltä vaaditaan TE-toimiston puhelun jälkeen menemään sivuille tekemään asioita mihin hänen taitonsa ei riitä. Joka kerta hän joutuu pyytämään apua tähän, vaikka TE-virkailija olisi voinut puhelun aikana tehdä tarvittavat täydennykset. Käsittämätöntä ja tämä ahdistaa suuresta tätä muuten täysin asioita ymmärtävää miestä.
■ Palveluohjaukseen pitää olla asiantuntijoita, joilla ei ole ”pojo-pakkoa”, vaan osaaminen ja verkosto-osaaminen. Työttömän oikeudet lukea omasta palvelukokonaisuudesta olis ihan kiva – missä ne ovat?
■ Työkokeilusta: jotkut pitävät sitä, että se on oikea työpaikka. No toisaaltahan se on. Saat tehdä työtä, joskus jopa sellaista mihin sinut on koulutettu mutta…työnantajahan ei maksa palkkaa, joten en saa kerrytettyä eläkettä.
■ Ensimmäisenä työttömyyden päivänä, jolloin ilmoittauduin henkilökohtaisesti työkkäriin, sain todellakin tuntea kuuluvani alimpaan kastiin. Huono epäkohtelias palvelu, epäammattimaista kaikin puolin. Työntekijät eivät tiedä omasta palvelustaan mitään, eivätkä osanneet vastailla oikein mihinkään. Itkukin siellä tuli. Työntekijät eivät tiedä siellä koulutus kysymyksistä mitään, vaan ohje oli joka asiaan: lue sieltä sivuiltamme ja tee hakemus jos kiinnostaa. Ja lopputulos on sitten jokotai ja sitten menetät toimeentulosi jokotai.
■ Kun jäin 2020 työttömäksi (melkein 60vuotiaana) kaikki oli hämmentävää, ja netin kautta piti ilmoittautua työttömäksi. En tuntenut saavani apua ja neuvoja, vaan kaikki saneltiin ja TE ne päätökset tekee.
Ensiksi tuli 3 kuukauden karenssi, sitten virkailija kiireellä puhelimessa selosti kaikenlaista, jota en ymmärtänyt ja yhtäkkiä olin mukana jossain Ura-valmennuksessa joka kesti 3 kuukautta. En aluksi tiennyt onko pakollinen vai vapaaehtoinen! Kun kävi ilmi, että olin ilmoittautunut, tästä ei voinut enää kieltäytyä. Ura-valmennus oli painostava ja kiireistä.
■ Te-toimiston palvelut ovat kehittyneet huonompaan suuntaan, kun kuntakokeilut ovat tulleet. Miun kokemus: aiemmin sain vastauksen heti, oma asiantuntija soitti ja keskusteltiin asiasta. Nyt saan tekstiviestin, jossa sanotaan, ehkä – voi olla – tai saattaa olla. Kysymys oli opinnoista työttömyysajalla. Oman työnhaun päivitys on tapahtunut vain itsenäisesti. Ei aiemminkaan ”oma hoitaja” ole ollut mukana kasvotusten, mutta puhelimitse ainakin! Ja sähköpostitse myös.
■ Omavalmentajissa on se hassu juttu, että vaikka tietäisit nimen, niin saat yhteystiedot vähä vähältä. Puhelinnumeron sain, kun hän soitti ja numero näkyi puhelimessa ja sähköpostin sain tietää, kun aloimme suunnitella tätä työkokeilua. Nyt en tiedä, onko minulla omavalmentajaa vai ei. Palautekirjeessä ei tullut tällä kertaa sen omavalmentajan nimeä, mikä minulla oli viimeksi.
■ Yksityiset koulutus/konsulttifirmat (tätä ei kysytty, mutta liittyy hyvin tähän kohtaan): taitavat saada bonuksia – kuten myös heidän työntekijät siitä jos jonkin asiakkaan saa a) työhön (työsuhteen jatkosta ei tietoa) b) työkokeiluun (ei ohjausta työkokeilun aikana) c) työharjoitteluun (ei ohjausta) d) koulutukseen (ei mitään seurantaa, ohjausta tai edes saattaen vaihtoa koulutuksen alussa). Näitten firmojen työ on hyvin lyhyt jännitteistä ja nopeaa ”työllistämistä” – ohjauksen ja pitkäjännitteisen työn tekeminen on heillä mahdotonta.
■ Jotain duuniagentti toiminnan kaltaista voisi olla. Aitoa ihmistä kuuntelevaa kohtaamista, toimimista ihmisen tarpeiden mukaan. Ei pelkkää kasvotonta byrokratiaa, jolla yritetään saada ihminen kiinni jonkin säännön rikkomisesta, jotta voitaisiin lopettaa tukien maksaminen.
■ Parantaa pitäisi tiedonsaantia ja ohjeiden selkeyttä ja samalla yhdenvertaisuutta. Ja ehdottomasti TE-palveluiden toimintojen läpinäkyvyyttä. Ei pitäisi olla näin vaikeaa. Ja haluaisin tietää, kenelle / minne / mille taholle voin valittaa, jos ihmisiä suorastaan estetään edistämästä omaa asemaa.
■ Otettava huomioon eri ikäisiä ja eri elämäntilanteessa olevia asiakkaita. On nuoria vailla koulutusta ja työkokemusta heiltä vaadittava ja kannustettava enemmän.
Meitä yli 60-vuotiaita, joilla on työkokemusta ja elämänkokemusta, on kannustettava eri tavalla.
Toivon: henkilökohtaista palvelua, aikaa oltava, että voidaan keskustella eri vaihtoehdoista!
■ Karsikaa himmeliä, palvelkaa tehostetusti niitä ihmisiä jotka sitä vaatii ja haluaa sellaisten ihmisten toimesta joilla on siihen potentiaalia ja tukekaa kaikin keinoin heitä ihmisillä joilla on tietyiltä aloilta enemmän tietoa ja näkemystä. Yhteyshenkilöitä työalakohtaisin spesifimmin tiedoin ja kontaktein.
■ Jotain duuniagentti toiminnan kaltaista voisi olla. Aitoa ihmistä kuuntelevaa kohtaamista, toimimista ihmisen tarpeiden mukaan. Ei pelkkää kasvotonta byrokratiaa, jolla yritetään saada ihminen kiinni jonkin säännön rikkomisesta, jotta voitaisiin lopettaa tukien maksaminen.
Miten parantaa työllisyyspalveluita?
■ Koko himmelin saisi purkaa, lähteä miettimään ihan uudelta kantilta. Työttömyys ei ole sairaus, johon pitää etsiä hoitoa ja huoltamista. Työllisyys ei kasva lisäämällä työllisyyspalveluita. Työllisyys ei kasva kepittämällä työttömyydestä, eikä eväämällä opiskelumahdollisuuksia säännöillä.
■ Haluaisin kuulla mihin palveluihin olen oikeutettu ja mitä voisin saada ja hakea esimerkiksi kuntoutusta, jumppaa, lyhyitä koulutuksia, sotepalveluita, työmaihin tutustumista tms. Nyt joudun käymään väsyneellä innottomalla “omahoitajalla” joka ei tiedä mistään mitään. Yrittää varmasti parhaansa, mutta hänenkin koulutustaan voisi tukea markkinoinnin ja myynnin koulutuksella, että olisi jotain taitoa siihen, miten meitä työttömiä voisi yrityksiin saada.
■ Työpaikoille voisi laatia myös opiskelusuunnitelmia, että palkataan joustavasti ja koulutetaan samalla. Näin osa työmaista jo toimiikin. Ihmiset, jotka ovat pian eläköitymässä tai ovat työkyvyttömiä tulisi heidän niin halutessaan poistaa kokonaan “järjestelmästä”
■ Työvoimakoulutusvalikoima tulee kehittää ja räätälöidä sen mukaan, mitä työnhakija kokee tarvitsevansa. Tuetaan uravalintoja, eikä enää tyrkytetä muita ehdotuksia.
Ongelmallisena on vielä se, että jos on sovittu omaehtoisia opintoja lain sallimaksi 24:kkksi tai jopa 48:kkksi, se tosiasiassa tarkoittaa sitä, että KELA pudottaa työttömyysturvasta ja pakottaa velkaantumaan opintolainan puitteissa. On sanomattakin selvä, ettei kukaan moiseen suostu.
■ Palveluohjaaminen on tärkein eli, että osaa ja tietää mitä asiakas (työtön) tarvitsee. Palveluiden tunteminen on tärkeää Kuntakokeilusta ja TE-toimistosta löytyisi hyvät palvelut, mutta niitä ei tarjota (esim. ammatinvalinnan ohjaus, joka oli aiemmin työkkärin paras palvelu).
Voisi olla hyvä, että pääsisi kokeilemaan erilaisilla yrityksissä omaa osaamistaan. Eli yritykset enemmän mukaan työllistämiseen!