Ulla-Maija Kopra. Terveydeksi 2.0 -hanke, Työttömien Keskusjärjestö ry
Työttömyys on suuri yksilöllinen ja sosiaalinen huolenaihe korkean tulotason maissa. Suomessa työttömyysaste on yksi Euroopan suurimmista ja pitkäaikaistyöttömiä, eli yli vuoden työttömänä olleita on tällä hetkellä noin 110 000 henkilöä. Pitkäaikaistyöttömyydellä on yhteyttä lisääntyneisiin terveysongelmiin; työllisten ja työttömien terveyserot ovat myös huolestuttavasti lisääntyneet.
Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että työttömyys ja varsinkin pitkäaikaistyöttömyys lisää terveydellistä ja sosiaalista eriarvoisuutta sekä vähentää yksilön osallisuuden kokemusta suhteessa työssä käyvään väestöön. Työttömyys heikentää hyvinvointia, koska työttömäksi jäätyään ihminen menettää työpaikkansa lisäksi usein myös tärkeät kodin ulkopuoliset sosiaaliset kontaktit ja säännöllisen päiväohjelman. Osattomuuden kokemus ja yksinäisyys saattavat lisääntyä.
Saikku (2009) ja Sinervo (2009) toteavat tutkimustuloksissaan, että työttömyydellä, varsinkin pitkittyneellä työttömyydellä, on negatiivista vaikutusta terveyteen ja hyvinvointiin. Työttömien heikomman terveydentilan, sairastavuuden ja aiemman kuolleisuuden taustalla on elintapoihin, psykososiaalisiin ja aineellisiin resursseihin sekä terveyspalveluiden käyttöön liittyviä tekijöitä. OECD:n vuoden 2020 Suomen työttömyystilannetta tarkastelevan raportin mukaan joka kolmannen suomalaisen työttömän terveys on riittämätön avoimille työmarkkinoille.
”…yhdistyksessä on ruokala ja kahvio, jossa työttömät ja muutkin saavat edullisen ja terveellisen ruoan ja ruoka on hyvää…ja ruokailut on aika sosiaalisia tapahtumia ja tulee syötyä säännöllisemmin…”
Miten tunnistaa voimavarat?
Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössäni tarkasteltiin työttömien yhdistystoiminnan merkitystä pitkäaikaistyöttömän voimavaroille ja hyvinvoinnille. Tutkimukseen osallistui viisi pitkäaikaistyötöntä, ja heistä jokainen oli osallistunut työttömyyden aikana aktiivisesti työttömien yhdistyksen tarjoamiin palveluihin ja toimintaan. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella ja teemahaastatteluilla. Teemahaastattelussa osallistujilla oli mahdollisuus nostaa esille niitä tekijöitä, jotka työttömien yhdistystoiminnassa vahvistavat heidän voimavarojaan.
Voimavaroja tarkasteltiin terveyssosiologi Aaron Antonovskyn koherenssi -käsitteen kautta. Se tarkoittaa kokonaisvaltaista tunnetta, joka muodostuu kolmesta osatekijästä: ymmärrettävyydestä, hallittavuudesta ja mielekkyydestä. Näiden osatekijöiden voidaan ajatella edustavan ihmisen kognitiivisia valmiuksia. Näitä valmiuksia ovat esimerkiksi havaitseminen, ajattelu ja muisti. Ymmärrettävyyden osatekijä edustaa muistia ja päättelykykyä. Hallittavuuden osatekijä taas edustaa yksilön valmiuksia olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä ja muiden ihmisten kanssa. Kolmas osatekijä, mielekkyys, on keskeinen siksi, että vahva mielekkyyden kokemus voi johtaa muiden osatekijöiden vahvistumiseen.
Koherenssin tunneteorian perusajatuksena on, että kuormittavat tekijät kuuluvat elämään, mutta hyvinvointi ja terveys huonontuvat vasta niiden käydessä ylivoimaisiksi. Jos ihminen kokee selviävänsä kuormittavista tekijöistä ja vastoinkäymisistä huolimatta, hänen ratkaisukykynsä saattaakin olla terveyttä edistävä tekijä.
Yhdistystoiminnan merkitys hyvinvointiin ja voimavaroihin
Opinnäytetyössäni selvitin, millainen merkitys työttömien yhdistystoiminnalla on haastateltujen viiden pitkäaikaistyöttömän voimavaroille ja millaiset tekijät vahvistavat heidän koherenssin tunnettaan. Tutkimustulokset jakautuivat neljään eri teemaan: hyvinvointia ja terveyttä edistävä toiminta, sosiaalisia voimavaroja tukeva toiminta, vapaaehtoistoiminta ja työtoiminta. Teemat nousivat esille osallistujien kuvailemista omakohtaisista kokemuksista. Kertomusten perusteella saatiin tietoa siitä, mitkä tekijät vahvistavat osallistujien voimavaroja.
Tuloksissa nousi esille työttömien yhdistyksissä tapahtuva monipuolinen toiminta, jonka kautta osallistujat olivat kokeneet erityisesti yhteisöllisyyden ja sosiaalisten kontaktien lisääntyneen. Osallistujat pitivät tärkeänä ja mielekkäänä, että yhdistyksissä oli mahdollista tavata ihmisiä, joilla on samanlaisia kiinnostuksen kohteita harrastus- ja kerhotoimintaan liittyen. Yhdistyksissä oli mahdollisuus tavata muita työttömyyden kokeneita ihmisiä ja siten mahdollisuus saada vertaistukea. Myös vertaistuen antamista muille työttömille pidettiin tärkeänä ja omia voimavaroja tukevana tekijänä. Oma rooli vertaistuen antajana toi merkityksellisyyden kokemuksen.
Yhdistyksen tiloissa arkipäivisin tapahtuvaa ruokailumahdollisuutta pidettiin omaa terveyttä ja hyvinvointia edistävänä sosiaalisena tapahtumana. Haastateltavat toivat esille työttömyydestä aiheutuneen matalan toimeentulotasonsa, jolla on heidän mukaansa merkitystä esimerkiksi terveellisen ravinnon saamiseen.
Osallistujat kertoivat, että yhdistysten erilaiset harrastustoiminnat tukivat ja vahvistivat jo olemassa olevia kädentaitoja ja osaamista entisestään. Haastateltavat pitivät myös tärkeänä, että yhdistyksen muu henkilökunta oli kuullut heidän ajatuksiaan ja ideoitaan ja, että heillä on mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa lähitulevaisuudessa, pandemia-ajan jälkeen, myös omia harrasteryhmiä.
Terveys- ja hyvinvointiteematapahtumat, kuten psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseen liittyvät luennot olivat tulosten perusteella kahdelle haastatelluista tarpeenmukaisia ja myös tervetulleita kannustimia elämätapamuutoksen aloittamiseksi. Harrastusmahdollisuudet ja teemalliset ryhmätoiminnat lisäsivät haastateltavien kertoman mukaan myös mielekkyyden kokemusta. Lisäksi tuloksista ilmeni, että yhdistyksissä tehtävää työttömien terveystarkastuksista tiedottamista pidettiin tärkeänä työttömän terveyttä edistävänä asiana.
Haastateltavat kuvasivat yhdistyksen vapaaehtoistoiminnan liittyvän erityisesti ruoka-avussa toimimiseen. Ruoka-avussa toimiminen lisäsi haastateltavien mukaan omaa hyvinvointia, sillä auttamisen itsessään kuvattiin olevan merkityksellistä ja mielekästä toimintaa heikommassa asemassa olevien ihmisten hyväksi.
”yhteisöllisyys lisää voimavaroja ja hyvinvointia ja se ei oo sinänsä välttämättömyys koska viihdyn luonnossa ja monessa muussakin paikassa yksinkin…mutta sosiaaliset kontaktit auttaa toisaalta jaksamaan eteenpäin…”
Päätelmät
Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan ajatella työttömien yhdistyksissä tapahtuvan vapaaehtoistoiminnan tukevan tutkimukseen osallistuneiden koettuja voimavaroja. Osallistujat kuvasivat, että jo oma henkilökohtainen motiivi ja halu auttaa toista ihmistä ovat tekijöitä, jotka tukevat tai vahvistavat omia voimavaroja. Toisille osallistujille taas vapaaehtoistoiminta oli keino vähentää yksinäisyyden tunnetta.
Erityisesti muiden ihmisten kohtaaminen, heidän kanssaan keskusteleminen ja muu vuorovaikutteinen toiminta ruokajaon yhteydessä koettiin merkityksellisenä.
Hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisen lisäksi voidaan olettaa, että työttömien yhdistysten tarjoamat työelämävalmiudet tukevat yksilöllisesti tutkimuksen osallistuneiden pitkäaikaistyöttömien hyvinvointia ja toimintakykyä. Hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisen lisäksi voidaan olettaa, että mahdollisuudet hakeutua palkkatukitöihin paranevat. Yhdistykset näyttäytyvät matalankynnyksen kohtaamispaikan lisäksi paikalta, jonne on mutkattomampaa tulla kysymään esimerkiksi työkokeilupaikkaa.
Lähteet:
Antonovsky, A. (1987). Unraveling the Mystery of Health. How People Manage Stress and Stay Well.
Hult, M., Saaranen, T., & Pietilä, A-M. (2014). Työttömien terveys ja hyvinvointi: haastattelututkimus. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2016 (53), 108–118.
Saikku, P. (2009). Terveyspalvelu työllistymisen tukena. Pitkäaikaistyöttömien terveystarkastukset ja -palvelut siirtymätyömarkkinoilla.
Sinervo, L. (2009). Pitkäaikaistyöttömien terveyshanke. Kehittämisvaiheen loppuraportti ja paikalliset toimintamallit.