Jari Lindström. Projektikoordinaattori, Kuntaliitto
Kuva: metamorworks/iStock (kuvaa on muokattu)
Jari Lindström, projektikoordinaattori, Kuntaliitto
Työllisyyden kuntakokeilut käynnistyivät maaliskuussa. Kuntakokeilujen koordinaattorina Kuntaliitossa toimiva Jari Lindström avaa kokeilujen käynnistymistä.
Kolmatta kertaa kokeillaan työllisyyden kuntakokeiluja. Tai voihan olla, että kokeiluja on tehty sitäkin useammin, muistini ei yllä kovin pitkälle.
Kokeilukulttuuri on mielestäni hyvä asia. On hyödyllistä selvittää jotain ennen kuin tehdään pysyvämpiä ratkaisuja. Ymmärrän erinomaisen hyvin myös niitä, joiden mielestä tämä on ”viimeinen” kokeilu, tästä pitää seurata pysyvämpiä toimintatapoja ja -malleja. Olen samaa mieltä, jotain uutta tästä tulee seurata. Ja niin tulee myös käymään, koska maan hallitus on linjannut puoliväliriihessään pysyvien vastuiden siirrosta kunnille.
Sain työministerinä vastata, kyllästymiseen asti, kysymykseen siitä, että ”tällä keinollako hallitus poistaa työttömyyden?” Ei tietenkään. Ei ole olemassa mitään yhtä keinoa tai toimintatapaa, joka yksin ratkaisee työttömyyden ongelmat. Tarvitaan kymmenittäin erilaisia ratkaisuja ja silti, mikään niistä ei tuo pysyvyyttä ilman sitä sinällään yksinkertaista seikkaa, että yritykset työllistävät ihmisiä. Siis että yritykset tarvitsevat työvoimaa ja että tuo työvoima on sellaista, joka vastaa yritysten tarpeita.
Tarvitaan siis molempia, sekä työllisyyspolitiikkaa että elinkeinopolitiikkaa. Unohtamatta sosiaali- ja koulutuspolitiikkaa.
Käsissä 230 000 asiakkaan paketti
Olen aloittanut työllisyyden kuntakokeilujen koordinaattorin tehtävässä 11.1.2021.
Mitä siis teen? Kerään tietoa kokeiluista, jaan tietoa eteenpäin ja toimin linkkinä eri toimijoiden välillä.
Tämä tapahtuu käytännössä ja pääasiassa Teams-tapaamisten välityksellä näin korona-aikana, toivottavasti taudin talttumisen myötä myös naamatusten. Olen ehtinyt tavata 20 kokeiluun osallistuvan alueen edustajaa. Alueita on 25. Kuntia kokeiluun osallistuu 118 ja asiakkaita kokeilun piirissä on noin 230 000.
Kyse on siis erittäin suuresta ja merkittävästä kokonaisuudesta.
Käytännössä keskustelen alueiden edustajien kanssa ja saan ajantasaista tietoa siitä missä mennään. Kuulen myös siitä, mitä alueet käytännön tasolla kokeilevat ja mitä he tekevät toisin verrattuna kokeiluja edeltävään aikaan. Ja jaan tätä tietoa ja havaintojani eteenpäin. VN-TEAS-tutkimus tukee omalta osaltaan näitä havaintoja mennen kuitenkin erilaisilla mittareilla syvemmälle.
Onko kokeiluilla merkitystä?
Suomessa työllisyyden hoidon ongelmia on ollut paljon. Eräs niistä on sirpaleinen toimijoiden kenttä. Yhteistyötä voisi tehdä paljon tehokkaammin yhdistämällä resurssit ja sitähän tässä nimenomaisesti nyt tehdään. Erilaisten työ- ja toimintakulttuurien yhdistäminen uudeksi tavaksi toimia ei tapahdu hetkessä, vaan kunnioittamalla toinen toisiaan ja toisen osaamista, tämä vaatii oman aikansa.
On epäilty mm. sitä onko näillä kokeiluilla mitään merkitystä tai ylipäätään hyötyä työllisyyteen? On. Jos alueet löytävät yhteisen ja ennen kaikkea entistä vaikuttavamman tavan toimia, työtön tai työvoimaa tarvitseva hyötyy. Jos siiloutuminen saadaan vähenemään tai jopa poistetuksi, työtön tai työvoimaa tarvitseva hyötyy. Ja lopulta yksilö ja koko yhteiskunta hyötyy. Jos löytyy pysyviä, uusia ratkaisumalleja työtön tai työvoimaa tarvitseva hyötyy ja silloin kokeilu on tavoittanut osan tavoitteestaan.
Suomalainen vahvuus on usein se, että etsimme fiksumman tavan toimia. Siitähän tässä on kyse kaikessa yksinkertaisuudessaan – ja vaikeudessaan.
Muutos asiakas edellä
Muutoksen onnistuminen lähtee siitä, että muutos tehdään asiakas edellä, ei organisaatiot. Se taas vaatii uskallusta tulla vastaan, joustaa ja jopa luopua jostain vanhasta. Muutos pelottaa, se on täysin inhimillistä, mutta on hyvä kysyä itseltään kysymys: ”teenkö tätä työtä itselleni/organisaatiolleni vai asiakkaille?”
Tämä koskee mielestäni kaikkia tahoja, kuten kuntia, TE-toimistoja, Elyjä ja ministeriöitä. Muutoksen pitää lähteä poliitikkojen tahdosta ja toisaalta eri toimijoiden rohkeudesta tehdä asioita toisin kuin aiemmin.
Nyt alkava kokeilu kestää kesäkuun loppuun 2023. Silloin tiedämme, olemmeko saaneet vastauksen kysymykseen: tuoko kunnille siirretty vastuu työllisyyden hoidosta lisää vaikuttavuutta ja parantaako se työllisyysastetta?
Kaiken rinnalla ja samaan aikaan pitää osata kehittää yrityspalveluja eli tehdä viisasta ja kannustavaa elinkeinopolitiikkaa. Ei ole yhtä ilman toista. Toistan tätä siksi, ettei työllisyyden hoitoa pidä nähdä jonain erillisenä saarekkeena. Se on mitä likeisin osa toimivaa elinkeinopolitiikkaa.
Alueilla innostusta näyttää osaamistaan
Alueet ovat olleet innokkaita aloittamaan kokeilut ja näyttämään osaamistaan. Uskon siihen, että kokeilujen kautta löydetään uusia innovaatioita tehdä asioita fiksummin, itse asiassa tiedän sen jo nyt. Se johtaako se isoon muutokseen suomalaisessa työllisyyden hoidossa, jää nähtäväksi. Pohjoismaisen työvoimapalvelumallin myötä tämä suuntaus kohti kuntien lisävastuuta vain vahvistuu. Uskon siihen, että meillä on 10 vuoden kuluttua kovasti erilainen rakenne tällä vaativalla ja tärkeällä sektorilla.
Joku asia voi loppua, mutta itse tehtävä ei katoa mihinkään. Työllisyyden tai työttömyyden hoitamista tehdään tässä maassa jatkossakin. Miten, siihen saamme ainakin joitain vastauksia työllisyyden kuntakokeilujen myötä. Tätä tehdään kaikille, ei vain kokeiluun osallistuville aluille. Tämä on hyvä muistaa.
Tsemppiä kaikille! Yhdessä tekemällä tästä tulee hyvä.