Sinimaaria Ranki. Johtava asiantuntija, Osaamisen aika -hanke, Sitra
Kuva: Juha Keränen
Sinimaaria Ranki, Osaamisen aika -hanke, Sitra
Kun ihminen jää työttömäksi, hän jää samalla työssä tapahtuvan osaamisen kehittämisen ulkopuolelle. Mitä pidempään työttömyys kestää, sitä tärkeämpää on ylläpitää ja kehittää osaamista työttömyyden aikana. Millaisena näyttäytyvät osaamisen kehittämisen mahdollisuudet työttömän arjessa, kun toimeentulon turvana on työttömyysetuus?
Osaamisen kehittäminen edistää työllistymistä
Työvoimapalveluiden vaikuttavuudesta tiedetään, että osaamisen kehittämiseen tähtäävät palvelut vaikuttavat tehokkaimmin työllistymiseen. Tutkimusten mukaan työllistymisen todennäköisyys kasvaa, jos työtön pääsee osallistumaan ammatilliseen työvoimakoulutukseen tai oppisopimuskoulutukseen. Ammatillinen työvoimakoulutus auttaa erityisesti iäkkäitä työttömiä, kun taas oppisopimuskoulutus parantaa nuorten, vailla korkeakoulututkintoa olevien, työllistymisen mahdollisuuksia. Osaamisen kehittäminen aidossa työympäristössä on mielekästä myös työttömälle itselleen.
Jos osaamisen kehittämisen ja työnteon yhdistämisen mahdollisuutta ei ole tarjolla, osaamistaan voi kehittää omaehtoisesti opiskellen. Tutkimusten mukaan myös tämä vaihtoehto tukee hyvin työllistymistä. Tähän voi tosin myötävaikuttaa se, että omaehtoisesti opiskelemaan hakeutuminen on usein luontaisempaa heille, joilla on hyvät valmiudet rakentaa ammatillisen kehittymisen polkuaan.
Päätöksenteon epävarmuus syö voimavaroja
Vaikka osaamisen kehittäminen työttömyysaikana on suorastaan välttämätön edellytys työuran jatkumiselle, sen äärelle pääsy on vaikeaselkoisesti säänneltyä niin työttömän kuin työllisyyspalveluiden parissa työskentelevien näkökulmista katsottuna. Työvoimaviranomainen päättää harkintaansa perustuen, parantaako työttömän ehdottama opiskelu tämän ammattitaitoa ja työllistymistä.
Harkinnanvaraisuuden tarkoitus on hyvä. Se antaa tilaa yksilöllisille ratkaisuille. Samalla tarkoituksenmukaisen ratkaisun tekeminen voi olla vaikeaa. Työtön voi kokea yksittäisen viranhaltijan päätösvallan aiheuttavan epävarmuutta, mikä voi estää häntä hakeutumasta kehittämään osaamistaan. Epävarmuus ja epätarkoituksenmukaiseksi koetut päätökset myös helposti syövät työttömän voimavaroja, vaikka hän vaikeassa elämäntilanteessa kaipaisi mieluummin voimavaroja lisääviä kokemuksia.
Luottamus syntyy kohtaamisissa
Työttömälle tärkeä positiivinen kokemus on onnistunut kohtaaminen työllisyystoimijan kanssa. Kun hän kokee tulevansa kohdatuksi ennakkoluulottomasti ja inhimillisesti, syntyy luottamuksen ilmapiiri. Kun työllisyystoimija ymmärtää työttömän elämäntilanteen, paranevat mahdollisuudet yhdessä tunnistaa, mikä työtöntä todella auttaisi. Yhtä tärkeää on tunnistaa jo olemassa oleva osaaminen. Sen sanoittaminen usein luo uskoa itseen ja auttaa saamaan onnistumisen kokemuksia työllistymisen polulla. Voikin kysyä, vapauttaisiko monimutkaisten säädösten yksinkertaistaminen työllisyystoimijoiden aikaa kontrolloinnista työllistymistä edistävään ohjaavaan työhön.
Aikaa kasvokkaisille kohtaamisille olisi tärkeää olla nykyistä enemmän. Työllisyystoimijat haluaisivat valmistautua huolella työttömän kanssa käytävään keskusteluun. Ei riitä, että hän perehtyy yksilön tilanteeseen. Hänen on myös seurattava työelämän osaamistarpeiden muutoksia, tunnettava laaja koulutustarjonta ja oltava perillä lainsäädännön muutoksista.
Yhteistyö työnantajien kanssa auttaa löytämään osaajia
Työllisyystoimijoiden näkökulmasta toimiva yhteistyö työnantajien kanssa on tärkeää, jotta osaajia osataan ohjata sinne, missä heitä tarvitaan. Tiivis yhteistyö eri toimijoiden välillä on myös omiaan hälventämään ennakkoluuloja, joihin sekä työttömät että työllisyystoimijat työnantajarajapinnassa saattavat törmätä. Jos aiempi työura on sirpaleinen, helposti työn, työttömyyden ja määräaikaisuuksien vuorottelu määrittää myös tulevaa työuraa. Työnhakijan ikä tuntuisi niin ikään olevan seikka, joka vaikuttaa työnhakuprosessissa etenemiseen. Taustalla saattaa olla erheellisiä käsityksiä kokeneen ihmisen tuottavuudesta, tai työkyvyttömyyseläkkeiden maksuluokkamallin toiminnasta.
Voisiko luottamusta vahvistaa?
Kun työttömyysetuutta toimeentulonsa turvaksi saavan työttömän mahdollisuuksia kehittää osaamistaan tarkastelee eri näkökulmista, huomio kiinnittyy lainsäädännöstä kumpuaviin ristiriitaisiin odotuksiin. Työttömän odotetaan olevan aktiivinen, aloitteellinen ja kyvykäs löytämään itselleen työtä. Samaan aikaan lainsäädännöstä tuntuu kumpuavan ajatus, jonka mukaan työtön on kyvytön itse päättämään oman ammatillisen kehittymisensä tai työuransa edistämisestä oman näkemyksensä mukaisesti parhaalla tavalla.
Tästä herää kysymys, mikä loppujen lopuksi on ihmiskuva, joka työttömän mahdollisuuksia osaamisensa kehittämiseen määrittää. Jatkopohdinnan aiheeksi nousee, voisiko työvoimapolitiikka olla vaikuttavampaa, jos sen taustalla olisi vahvempi usko siihen, että ihminen ensisijaisesti haluaa olla osallisena työelämässä ja yhteiskunnassa.
Kirjoitus perustuu Sitran muistioon ”Työttömien näkökulma elinikäiseen oppimiseen. Miten vastuu tulisi jakaa?”. Muistioon on koottu näkökulmia työttömien osaamisen kehittämisen mahdollisuuksiin työttömiltä itseltään, työllisyystoimijoilta ja -ohjaajilta sekä työ- ja elinkeinotoimiston johdolta ja asiantuntijoilta. Mukana on myös eri tieteenalojen tutkijoiden puheenvuoroja.
Sitra-julkaisu: Työttömien näkökulma elinikäiseen oppimiseen