Saana Siekkinen. Johtaja, SAK
Alli Tiensuu. Työvoimapolitiinen asiantuntija, SAK
Kuva: Bombaert/iStock
Viime aikoina on keskusteltu kiivaasti hallituksen työllisyystoimista ja vaikutusten arvioinnista. Monet ovat pitäneet tähän mennessä tehtyjä toimia olemattomina. SAK:n asiantuntijat Saana Siekkinen ja Alli Tiensuu arvioivat meneillään olevia työllisyysuudistuksia.
Saana Siekkinen, johtaja, SAK
Hallitus on kuitenkin jo päättänyt useista työllisyystoimista. Merkittävin on varmasti työttömyysturvan lisäpäivien poistaminen asteittain ikääntyviltä työttömiltä. Lisäksi hallitus päätti jo viime syksynä pohjoismaisen työvoimapalvelumallin valmistelusta. Siinä työttömien palveluja, mutta samalla myös työnhaun velvoitteita lisätään merkittävästi. Viimeisin merkittävä työllisyyspäätös on työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirtäminen kunnille ja samalla myös kuntien rahoitusvastuun lisääminen.
Paljon valmisteluja on siis meneillään ja meillä on totisesti paljon työtä tehtävänä, että uudistukset menevät aidosti työttömien palveluja, työttömyysturvaa ja työllistymistä parhaiten tukevaan suuntaan. Aktiivimalli oli surullinen esimerkki uudistuksesta, joka meni pieleen, kun haluttiin vain aktivoida työttömiä ei tukea työllistymistä. Entisten velvoitteiden päälle rakennettiin uusi aktiivimalli, jonka ehtojen täyttäminen oli monelle työttömälle mahdotonta, ja seurauksena oli ennestäänkin niukan toimeentulon leikkaaminen määräajaksi. Myöskään mallin työllisyysvaikutuksia ei kyetty arvioimaan, koska työllisyys koheni muutenkin Suomessa tuona aikana hyvin. Nykyinen hallitus onneksi luopui ensitöikseen aktiivimallista.
Vaikka aktiivimalli on historiaa, valitettavasti kovin monen yhteiskunnallisenkin toimijan ajattelun taustalla on oletus, että työtön on laiska sohvalla makoilija, joka välttelee työhön menoa viimeiseen saakka.
Onko kyse oikeasti tästä? Viime hallituskaudella lyhennettiin ansioturvan kestoa sadalla päivällä. Valtion talouden tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan ansioturvan kesto vaikuttaa merkittävästi työttömien käyttäytymiseen. Tämä näkyy siinä, että jotkut odottavat, kunnes heidän päivärahakautensa päättyy. Mutta tämä joukko on niin pieni, ettei sillä ole suurta vaikutusta julkiseen talouteen tai työttömyysjaksojen keskimääräiseen kestoon. Paljon oleellisempaa on se, että työttömät reagoivat ansioturvan pituuteen jo paljon ennen kuin etuuspäivät uhkaavat loppua.
Nopea työllistyminen ei ole aina etu, vaan kuluja tulee, jos ihmiset ”pakkotyöllistyvät” mihin tahansa työhön. Tutkimuksen mukaan pidempi päivärahajakso pidentää työttömyyttä, mutta toisaalta pidemmät työnhakujaksot johtavat parempiin työsuhteisiin. Tämä viittaa siihen, että pidemmän ansioturvan turvin etsitään omaa osaamista vastaavaa työtä. Tämä puolestaan tasoittaa pidemmän työnhaun kustannuksia merkittävästi.
Sääntelyä vai tukea työttömille?
Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan parhaillaan pohjoismaista työvoimapalvelun mallia, josta SAK:n työvoimapoliittinen asiantuntija Alli Tiensuu kirjoittaa yksityiskohtaisemmin. Jälleen tarjolla on uusi malli työttömille. Sinänsä poliitikkojen lähtökohta valmistelussa on ollut positiivinen: työvoimapalveluiden resursseja lisätään merkittävästi työttömien työnhaun tukemiseksi ja karensseja lievennetään. Samalla työnhaun velvoitteita lisätään. Aktiivimalliin verrattuna vaikuttaa järkeenkäyvältä.
Valitettavasti kuitenkin vaikuttaa siltä, että lainsäädännön valmistelun aikana on hallituksen esitysluonnoksen sivumäärä kasvanut samaa vauhtia monimutkaisen sääntelyn kanssa. Luonnoksessa määritellään yksityiskohtaisesti erilaisia työttömien haastatteluita sekä työnhakuvelvoitteita. Suuri huolemme on, miten tällaista sääntelyä käytännössä toimeenpannaan ja miten työtön tästä erilaisten velvoitteiden viidakosta selviää.
SAK kannattaa syyperusteista sosiaaliturvajärjestelmää, jossa tuen vastineena on velvollisuuksia. Työttömän velvollisuus on ensisijaisesti hakea töitä tai kouluttautua. Mutta samaan aikaan tiedämme, että työttömien tilanteet, kuten työkyky, osaaminen tai alueen työllisyystilanne vaihtelevat paljon. Voi myös kysyä tarvitseeko työttömiä koskevan lainsäädännön ja yhteiskunnallisen keskustelun lähtökohta olla se, että työttömät lähtökohtaisesti välttelevät työntekoa, ja siksi tehdään yksityiskohtaista lainsäädäntöä mahdollisten väärinkäytösten varalta.
Mitä jos lähtisimme liikkeelle siitä suuresta enemmistöstä, jotka työnsä menetettyään kokevat suuren shokin ja siitä selvittyään ehkä tarvitsevat tukea uudesta tilanteesta selviytyäkseen, mutta hakevat aktiivisesti uutta työtä ilman yksityiskohtaistasääntelyäkin?
Pohjoismaisessa työvoimapavelumallissa tulisi muistaa aito yksilöllisyys
Alli Tiensuu, työvoimapoliittinen asiantuntija, SAK
Hallitus linjasi syksyn 2020 budjettiriihessä pohjoismaisesta työvoimapalvelumallista. Siinä työttömät kohdataan työnhaun alkuvaiheessa kahden viikon välein. Lisäksi jos työttömyys pitkittyy, kuukauden kestäviä tiiviitä palvelujaksoja toteutetaan aina kuuden kuukauden välein. Muutosta varten TE‐toimiston resursseja lisätään 70 miljoonalla eurolla.
Koronakriisin aikana työttömien ja lomautettujen määrä on kasvanut huimasti. Työvoimapalveluilla ei voida taikoa kaikille työttömille työpaikkoja, jos ja kun niitä ei ole tarpeeksi tarjolla. Palveluiden avulla voidaan kuitenkin esimerkiksi käydä läpi työttömäksi jääneen osaaminen ja työkykyyn vaikuttavat asiat ja ohjata työtön tarvittaessa eteenpäin esimerkiksi koulutukseen tai kuntoutukseen.
Palveluiden kehittämisessä huomiota laatuun
SAK:n mielestä työttömien palveluiden kehittämisessä keskeistä olisi turvata laatu ja yksilöllisyys. Tavoitteena tulisi olla työnhakijan auttaminen työllistymään pitkäkestoisesti. Olemme huolissamme siitä, miten TE-palveluiden kaavailtu 70 miljoonan resurssilisäyskään riittää tarpeeksi yksilöllisen palvelun turvaamiseen. Osa työttömistä työllistyy nopeasti. Osa tarvitsee alussa apua enemmän kuin kahden viikon välein tai työttömyyden pitkittyessä intensiivisempi apu voisi olla tarpeen jossakin muussa vaiheessa kuin puolen vuoden välein.
Me kohdentaisimme resurssit hieman eri tavalla kuin hallitus, joka aikoo suunnata tapaamiset kaikkien työttömien tapaamiseen lähtökohtaisesti melko mekaanisessa tahdissa. SAK:n omassa mallissa jokainen työtön tavattaisiin kasvokkain työttömyyden alussa – tietysti paikan päällä vasta sitten, kun se on koronan puolesta turvallista. Tämän jälkeen kuitenkin tapaamistahti olisi yksilöllisempi työnhakijan oman tarpeen mukaan. Tapaamisia olisi kuitenkin hyvä olla vähintään esimerkiksi kolmen kuukauden välein, jolloin kukaan ei voisi jäädä tätä pidemmäksi ajaksi täysin oman onnensa nojaan.
Sama pätee mielestämme budjettiriihessä päätettyyn työnhaun velvoitteeseen: korostamme siinäkin kategorisuuden sijaan yksilöllisen tilanteen huomioimista. Hallituksen päätöksen mukaan työnhakijan työllistymissuunnitelmassa sovitaan määrällisestä työnhakuvelvoitteesta. Hakijan täytyy hakea kuukaudessa 0–4 työpaikkaa riippuen alueen työmarkkinatilanteesta ja hakijan työkyvystä. Lähtökohtana on, että työtön hakee 4 työpaikkaa kuukaudessa ja määrän reunaehdoista säädetään laissa tarkkarajaisesti.
SAK:n mallissa työttömälle sovittaisiin työllistymissuunnitelmaan henkilökohtainen työnhakutavoite. Lainsäädäntö asettaisi raamit, mutta lopullinen työnhakutavoite katsottaisiin kuitenkin aina kunkin työnhakijan tilanteen mukaan. Työnhakijoiden tilanteet vaihtelevat paljon: työttömien lisäksi osa rekisteröityneistä työnhakijoista on lomautettuja ja osa tekee töitä esimerkiksi osa-aikaisena. Joka tapauksessa jokaisen työnhakijan tilanne on ainutlaatuinen. Siksi mielestämme pohjoismaiseen työvoimapalvelumalliin tulisi jättää mahdollisuus lopulta katsoa aina työnhakijan yksilöllistä tilannetta ja miettiä sekä tapaamistahti että työnhakutavoite niiden mukaan.