Irma Hirsjärvi. FT, tutkija, puheenjohtaja, Työttömien Keskusjärjestö ry
Kuva: Irma Hirsjärvi
Työttömien Keskusjärjestön ja koko Sosten kaksivuotinen painajaismainen vääntö palkkatukilain uudistamisesta oli samalla koko suomalaisen järjestökentän kohtalonkysymys. Esitetyssä muodossa toteutuessaan se olisi romuttanut niin kuntien kuin hyvinvointialueidenkin talouden. Tämä taas olisi pyyhkäissyt suomalaisen järjestökentän kumoon, ja sen jälkeistä uudelleenrakentumista on vaikea kuvitella. Asia oli painajainen myös Kuntaliitolle.
Keskiössä esityksessä oli EU:n kilpailulainsäädännön ulottaminen järjestöjen voittoa tuottamattomien paikallisten toimijoiden määrittäjäksi. Paikallisten järjestöjen työllistämät 100 % palkkatuella työskentelevät ihmiset tulkittiin lakiesityksessä EU:n markkinoita uhkaavaksi voimaksi.
Kun yritin löytää jonkinlaista selitystä sille, mikä olisi tällaisen tulkinnan pohja, päädyin siihen, että lakiesityksellä pyrittiin estämään järjestöjen roolin kasvua kierrätystoiminnassa. Tämä on oletukseni, olen mieluusti väärässä.
Kierrätyksen tulevaisuuden kannattaa pysyä julkisella ja järjestöjen puolella, sillä yritysmaailmassa ei tule olemaan sellaisia resursseja, joilla materiaalein keruu, lajittelu ja pientuottaminen onnistuisi pelkästään yrittäjien voimin. Sen sijaan, jos alueilla saataisiin aikaan hyvää yhteistyötä julkisen ja järjestökentän sekä yritysten kesken, se takaa sekä osaamisen ja työvoiman kehittymisen että raaka-aineiden esteettömän kulun keruupisteiltä uusiokäyttöön, yritysten käyttöön. Kilpailu ei ole tässä kohtaa ratkaisu, vaan este tälle raaka-aineiden virralle, jonka tulisi olla esteetön.
Miksi Työttömien Keskusjärjestön puheenjohtaja sitten tästä puhuu? Meillä on järjestökentässämme esimerkkejä, joissa jäsenistön kierrätystoiminnan tuella työllistetään, koulutetaan ja vähennetään kuntien kustannuksia sekä tuotetaan raaka-aineita niitä tarvitseville. On myös Kaarinan tunnettu esimerkki, jossa järjestön kierrätyskeskuksen alas ajaminen aiheutti taloudellisen katastrofin kunnalle ns. työttömyyden sakkomaksujen sekä jätemaksujen noustessa jyrkästi.
Puhun tästä myös siksi, että lainsäädännön tarkka seuraaminen ja erityisesti esitysten seurausten pohdinta asiantuntijoiden voimin on äärimmäisen tärkeä asia. Järjestöjen vertaaminen markkinavetoiseen toimintaan ei toimi, ja se tulee vihdoin ymmärtää.
Juuri nyt on Saarijärvellä tehty verottajan päätös, jossa yhdistyksen palkkatuella edelleen sijoittamista yrityksiin pidetään yritysten työnvälitystoimintaan verrattavissa olevana liiketoimintana. Mikäli verottajan tulkintaan ei saada muutosta, yhdistys joutuisi lakkauttamaan työttömien edelleen siirtämisen yrityksiin palkkatuen keinoin. Tilanne on nurinkurinen, koska yhdistys on saanut valtakunnallisen julkisen rahoituksen nimenomaan tätä toimintaa varten.
Järjestökenttä ei ole yritystoiminnan kilpailija, vaan sen tärkein tuki. Nyt esimerkiksi työllisyyden kuntakokeilussa käytössä ollut ”dynaaminen kilpailutus” on näivettänyt olemattomiin sekä Jyväskylässä että Kuopiossa järjestöjen mukanaolon työllisyyspalveluissa. Tätä kautta se on heikentänyt vaikeimmin työllistyvien paluuta työelämään. Tämä näkyy pitkäaikaistyöttömien tilastossa jyrkkänä nousuna ja kohtaanto-ongelman kasvuna. Tämä ei voi jatkua!