Tarja Filatov. Eduskunnan 1. varapuhemies
Tarja Filatov, eduskunnan 1. varapuhemies
Työllisyysasteen parantaminen on hyvinvointipalvelujen rahoituksen näkökulmasta välttämätöntä. Työ on tärkeä osallisuuden näkökulmasta. Työpaikkojen synnyn rinnalla oleellista on osaamisen vahvistaminen, työttömyysturvan ja palveluiden toimivuus sekä osatyökykyisten nykyistä parempi mukaan saaminen.
Kyse ei ole vain työpaikkojen luomisesta, vaan myös siitä, miten erilaiset ihmiset voisivat päästä työhön.
Sairaus vaikeuttaa monen ihmisen kohdalla sopivan työn löytämistä. Suomi poikkeaa tässä selvästi muista OECD-maista. Lähes puolella työttömistä terveydentila muodostaa ongelman työllistymiselle.
OECD:n havaintojen mukaan monet terveysongelmien kanssa painivista työttömistä ovat usein ikääntyneitä. He asuvat kasvukeskusten ulkopuolella. Työttömyyden pitkittyessä ihmiset eivät enää usko löytävänsä työpaikkaa ja luovuttavat.
Toinen merkittävä työllistymistä hidastava tekijä OECD:n selvityksessä oli sopivien työmahdollisuuksien puute. Sosiaalietuuksilla ei selvityksen mukaan olisi merkittävää vaikutusta työllistymiselle.
Tarvitaan työvoimaa ja työpaikkoja
Minua ihmetyttää ja suututtaakin se, että aina kun taloudessa on vaikeuksia ja työttömyys kasvaa, keskustelu työttömyysturvan leikkauksesta alkaa. Ei työllisyyspolitiikka voi keskittyä pelkästään työvoiman tarjonnan lisäämiseen. Työllistyminen on kahden kauppa. Tarvitaan työpaikkoja ja tarvitaan työvoimaa, ja näiden kahden palasen on sovittava toisilleen.
Moni seurasi uutisista Säätytalon jännitysnäytelmää, kun maan hallitus haki ratkaisua valtion tulevaan rahoituskehykseen ja työllisyyteen. Keskeinen kiistakysymys neuvotteluissa koski työllisyystoimia ja työttömyysturvan leikkausta. Onneksi Marinin hallitus viisaasti päätti, että sosiaaliturvaan ei tehdä leikkauksia. Ne vain syventäisivät ihmisten ahdinkoa, koska korona on vaikeuttanut työhön pääsyä.
Lopputulos pitää sisällään paketin erilaisia toimia, joilla varsinkin osatyökykyisten pääsyä työelämään pyritään helpottamaan.
Ensinnäkin hallitus päätti perustaa uuden yhtiön ”Välittäjä Oy:n”, joka palkkaisi osatyökykyisiä pidempiaikaisiin työsuhteisiin. Pätkittäisistä tukitöistä voitaisiin näin päästä pidempiin työsuhteisiin.
Toiseksi julkisia hankintoja halutaan hyödyntää paremmin osatyökykyisten työllistämisessä. Sosiaaliset kriteerit tulisivat osaksi kuntien ostopalvelujen hankintapäätöksiä.
Kolmanneksi hallitus päätti laajentaa työkykyohjelmaa uusille maan alueille osatyökykyisten palveluiden parantamiseksi.
Kuntakokeilua vahvistetaan rahoitusuudistuksella
Työllisyyden kuntakokeiluja halutaan myös vahvistaa rahoitusuudistuksella. Kokeilun tavoite on työttömän ihmisen tarpeiden parempi huomiointi ja henkilökohtaisempi apu.
Peruslähtökohta kokeiluissa on läheisyysperiaate. Alueiden erityispiirteet tunnetaan parhaiten lähellä. Asiat saattavat näyttää Helsingistä käsin varsin erilaisilta kuin pohjoisesta tai idästä.
Oletuksena on, että kunnat pystyvät palvelutarjontaansa yhdistelemällä räätälöimään palveluita paremmin työnhakijoiden ja työnantajien tarpeisiin.
Voisi ajatella, että vaikkapa opiskelevien nuorten työllistymistä auttaisi se, että opiskelujen loppumetreillä saisi apua työpaikan etsimiseen oppilaitoksesta.
Aiemmista kuntakokeilussa tutut omavalmentajat ovat käytössä myös uudessa kokeilussa. Omavalmentajalla pyritään siihen, että ihminen ei putoa palveluiden väliin. Omavalmentajalta työtön voi saada tukea viranomaisten kanssa asiointiin.
Kokeilun päämääränä on löytää henkilökohtaisesti vaikuttavin tuki työllistymiselle. Yhdelle ihmiselle riittää kevyt etätuki netissä, toinen tarvitsee enemmän apua.
Työtä tulee räätälöidä ihmiselle sopivaksi
Vaikeimman työttömyyden taltuttamisessa ei pärjätä ilman järjestöjä ja niiden työtä. Myös työttömien yhdistysten osaamista on hyödynnettävä.
Nykyisin yritetään muokata ihmistä työhön sopivaksi. Myös työtä pitää räätälöidä ihmiselle sopivaksi. Suomessa on kymmeniä tuhansia työttömiä, jotka eivät ole työkykyisiä, mutta joista iso osa voisi kuntoutuksen ja tuen avulla työllistyä heille räätälöityihin töihin.
Osallisuuden, oikeudenmukaisuuden sekä yhdenvertaisuuden saavuttaminen edellyttää asennemuutosta työnantajilta, mutta selvästi tukea julkiselta vallalta.
Hyvinvointipalvelujen keskeinen tehtävä on kannustaa ihmisiä aktiiviseen elämään. Työn merkitys on aktiivisessa elämässä suuri eikä ainoastaan toimeentulon vaan myös osallisuuden näkökulmasta. Siksi oikeus työhön ja toimeentulon hankkimiseen valitsemallaan ammatilla on turvattu perustuslaissa, yhtenä perusoikeutena.