Jaana Mäkelä. Pajaohjaaja, insinööri ja ammatillinen opettaja
Todellakin pitäisi. Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaista suurin osa on heitä, jotka hyötyisivät ja tarvitsisivat eniten koulutusta työllistyäkseen, ja jotka suhtautuvat koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen kielteisimmin.
He mieluimmin istuvat ”Kuntouttavassa työtoiminnassa” vuodesta toiseen. Nimenä toimisi paremmin ”Matalan palvelun yksikkö”, sillä tämän ryhmän työllistyminen ja työllistäminen on syystä tai toisesta lähes mahdotonta.
Läheltä asiaa seuranneena voisin sanoa, että vähintään 90 % Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaista kuuluu tähän ryhmään. Suurimpana syynä näen motivaation puutteen ja kuten me pajaohjaajat kuulemme päivittäin: ” Ei kannata, koska saan tukia ihan kivasti näinkin”.
Ohjaajan rooli on kuin Kummelin isä ja poika sketsistä: Et sä viitsis, viitsisit sä? kun keskustellaan asiakkaan jatko-, ura- tai koulutuspolusta.
Työpajat ohjaavat opinnollistamisen kautta eteenpäin
Työpajoille ohjaudutaan yleensä TE-toimiston kautta tai Matalan palvelun yksiköstä, jos asiakas haluaa siirtyä opinnollistamisen piiriin, työnhakuvalmennukseen tai ATK-taitojen päivittämiseen työpajalle. Ja mikäli asiakkailla on tarvetta näiden taitojen kehittämisessä.
Työpajalla asiakas saa lisäksi tukea yhteisten tutkinnon osien (YTO) suorittamisessa. Voidaan(kin) sanoa, että työpajan rooli on muuttumassa ”esiamikseksi” niille asiakkaille, jotka haluavat päivittää osaamistaan työpajaympäristössä. Tarkoituksena on suorittaa työpajaympäristössä tutkinnon osia ja siirtyä oppilaitokseen opiskelijaksi ja suorittaa koko tutkinto, jolloin työpajajakso lyhentää opiskeluaikaa. Työpajatoiminta tähtää mahdollisimman nopeaan siirtymiseen koulutuksen pariin tai työllistymiseen avoimille työmarkkinoille.
Työpajatoiminnan tehtävänkuvan muuttuessa koulutuksellisempaan suuntaan, tulee huomioida myös pajaohjaajien erilainen koulutus- ja osaamistausta. Uudessa toimintamallissa pedagoginen koulutus on tarpeen. Osa ohjaajista pystyy ohjaamaan käytännön työt ja opettamaan teoriaosuuden, jolloin oppilaitokselle jää ainoastaan näytön vastaanotto.
Läheltä toimintaa seuranneena epäilen, että työpajatoiminnan opinnollistaminen ei nopeasti lisäänny, koska työpajoille ohjattuja asiakkaita on kuitenkin niin vähän. Tähän tulee saada parannusta pian, sillä kouluttautuminen parantaa työllistymistä huomattavasti, on kyse sitten opinnollistamista tai täsmäkoulutuksesta.
Työpajojen ja oppilaitosten omat roolit
Opinnollistaminen on oiva keino tunnistaa oma osaamisensa, sillä monella asiakkaalla on osaamista eri aloilta, mutta tutkintotodistus puuttuu. Pajaohjaajan tehtävänä on avata tutkinnon perusteet ammattitaitovaatimuksineen ja tutkinnon arviointikriteereitä verrataan työpajan työtehtäviin. Jos osaaminen on hyvällä tasolla, voi asiakas dokumentoida osaamisensa ja mennä suoraan näyttöön.
Muuten asiakas harjoittelee ensin ohjatusti ja sitten itsenäisesti, kunnes kokee olevansa valmis suorittamaan näytön. Ennen näytön vastaanottamista asiakas dokumentoi tekemänsä tutkinnon osan raporttipohjalle, joka lähetetään koulutuksen järjestäjälle. Tämän jälkeen sovitaan opettajan kanssa näytön vastaanottopäivä, johon asiakas ohjataan vasta, kun hänen osaamisensa vastaa tutkinnon osan ammattitaitovaatimuksia.
Opettaja vertaa työpajan arkitoimintaa ammattialan osaamiskriteereihin ja vahvistaa tutkinnon osan ammattitaitovaatimuskohtaisesti. Osaaminen tunnistetaan näytössä työpajaohjaajan ja koulutuksen järjestäjän yhteisestä käsityksestä osaamisen tasosta. Tämän jälkeen koulutuksen järjestäjä myöntää todistuksen ja tutkintosuoritus siirtyy automaattisesti Oma Opintopolkuun, joka on tukena jatko-opinnoille.
Oppilaitokset ovat huomanneet opinnollistamisen toimivuuden työpajaympäristössä ja kehittävät nyt omia työpajoja, jotta saavat lisää opiskelijoita paja-asiakkaista ja määrärahoja valtiolta. Asiakkaat ovat huolissaan, jos heidät siirretään oppilaitoksen kirjoille, niin myös koulutusaika saattaa pidentyä. Lisäksi pajaohjaajilla herää huoli, mikä on heidän roolinsa ja kuka on heidän työnantajansa tulevaisuudessa.