Irma Hirsjärvi on toiminut 5,5 vuotta Työttömien Keskusjärjestön puheenjohtajana. Hän on tyytyväinen siihen, miten järjestö on pystynyt muuttamaan median tapaa puhua työttömyydestä. Uuden hallitusohjelman myötä työttömyyttä koskevan keskustelun lähtökohdat pitää hänen mielestään kuitenkin määritellä uudelleen.
Irma Hirsjärvi lähti mukaan politiikkaan viisissäkymmenissä, 13 vuotta sitten. Ensin lisääntyvä rasismi sai hänet kirjoittamaan mielipidekirjoituksia lehtien yleisönosastoille, sitten Juha Sipilän lanseeraama aktiivimalli aktivoi hänet keräämään allekirjoituksia sitä vastustavaan adressiin.
– Vallalla oleva keskustelu oli sitä, että työttömät ovat laiskoja ja heitä pitää kannustaa lähtemään liikkeelle. Näin, miten se haavoitti suomalaisia ja sattui syvästi ihmisten oikeudenmukaisuudentajuun. Adressin allekirjoittajissa oli hyvin toimeentulevia ihmisiä, tutkijoita, työntekijöitä, työttömiä ja ihmisiä, jotka eivät olleet koskaan äänestäneet. Oli järkyttävää havaita aktiivimallin eriarvoisuutta lisäävä vaikutus. Se muutti elämäni suunnan merkittävällä tavalla.
Hirsjärvi halusi lähteä politiikkaan vaikuttamaan siihen, että ihmisiä kohdeltaisiin tasavertaisina. Hän toimii nyt Vasemmistoliiton valtuutettuna Jyväskylän kaupunginvaltuustossa. Työttömien Keskusjärjestön puheenjohtajaksi hänet valittiin ensimmäisen kerran vuonna 2018. Nyt hänellä on meneillään jo kolmas puheenjohtajuuskausi. Hänen yhtenä tavoitteenaan on ollut muuttaa mediakeskustelua.
– Nykyisin toimittajat tekevät hyviä juttuja, kysyvät oikeita kysymyksiä ja ymmärtävät, millaisia lainalaisuuksia ihmisten elämässä on. Olemme onnistuneet muuttamaan yleistä keskustelua, lisäämään tietoa ja tukemaan sellaista uutisointia, joka on tuonut työttömän elämän näkyviin julkisuudessa, Hirsjärvi iloitsee.
Politiikkaan tarvitaan lisää työttömiä
Hirsjärven mukaan ahdistus, joka ihmisten mielissä vallitsi aktiivimallin aikaan, on nyt palannut tuoreen hallitusohjelman myötä. Hän kertoo saaneensa samaa viestiä kasvokkaisissa tapaamisissa, puhelimessa ja somessa: ihmiset pohtivat, miten heille käy.
– Hallitusohjelma on katastrofi työttömille ja pätkätöitä tekeville. Minkälainen ihmiskäsitys on siellä taustalla? Oletetaanko, että köyhät ja pienituloiset ihmiset eivät ymmärrä elämänsä päälle? Koko lähtökohta siitä, mitä työttömyys on ja mistä se johtuu, pitää ajatella uudelleen. Aktiivimalli osoitti, että rankaiseminen ei työllistä ihmistä, eivätkä työpaikat lisäänny sanktioiden myötä. Ensin pitäisi pitää huoli terveydenhuollosta, koulutuksesta, ihmisten toimeentulosta ja työnhakuprosessiin liittyvän syrjinnän poistamisesta, Työttömien Keskusjärjestön puheenjohtaja linjaa.
Hirsjärvi on tehnyt pitkän ja monipuolisen työuran muun muassa tutkijana, mutta myös työttömyys- ja sairausjaksot ovat hänelle tuttuja. Hän on ollut kohta neljän vuoden ajan ensin sairauslomalla polvien nivelrikon takia, sitten työttömänä. Monipuolisesta koulutuksestaan ja työkokemuksestaan huolimatta kuusikymppinen nainen ei ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun.
Hirsjärvi on iloinen siitä, että viime aikoina useat pitkäaikaistyöttömät ovat rohkaistuneet astumaan esiin ja kertoneet elämäntarinansa mediassa.
– Ihminen saa voimia siitä, kun hän kuulee, että muilla on samanlaisia kokemuksia, eikä hän olekaan työttömyyden kanssa yksin. Se ei johdu hänestä. On ihan toisenlainen tilanne katsoa ympärilleen, kun ei tarvitse kantaa häpeän taakkaa. Nämä ihmisten elämäntarinat voimistavat minuakin.
Puheenjohtaja tuo esiin, että työttömiä tarvittaisiin politiikkaan paljon lisää nostamaan esiin vähävaraisen ihmisen kokemuksia. Hän rohkaisee sellaisia työttömiä, joilla on halu tehdä jotakin konkreettista, lähtemään rohkeasti mukaan työttömien yhdistysten toimintaan ja mielenosoituksiin, kirjoittamaan yleisönosastoille, ottamaan yhteyttä paikallispoliitikkoihin tai asettumaan ehdolle vaaleissa.
– Haluan saada työttömien äänen myös poliittiseen päätöksentekoon. Kuntapäättäjänä minulle on tuskallisen selvää, että päättäjillä ei ole mitään käsitystä työttömien ongelmista, koska työttömät harvemmin jaksavat lähteä politiikkaan. Haluaisin, että esimerkiksi Hyvinvointialueiden vaaleissa olisi paljon työttömiä ehdokkaita, kaikista puolueista. Jos poliittisilla päätöksentekijöillä ei ole ymmärrystä näistä asioista, eivät asiat muutu.
Työttömien Keskusjärjestö seisoo työttömien rinnalla
Työttömien Keskusjärjestö on puoluepoliittisesti sitoutumaton työttömien edunvalvontajärjestö. Hirsjärven mukaan se on saanut positiivisesta palautetta siitä, että se on pysynyt puoluepolitiikan ulkopuolella. Politiikkaa järjestö kuitenkin seuraa tiiviisti ja ottaa siihen kantaa.
Keskusjärjestön tehtävä on Irma Hirsjärven mukaan tukea työttömiä ihmisiä, jotka kamppailevat taloutensa kanssa tai ovat muutoin hankalassa elämäntilanteessa.
– Ihmisen, joka on jo heikoilla, ei pitäisi joutua taistelemaan. Hänellä on oltava tunne siitä, että joku taistelee hänen puolestaan ja on hänen tukenaan. Koitamme vääntää rautalangasta poliittisille puolueille ja edunvalvontajärjestöille, mistä työttömyys johtuu ja mitkä ovat ne ongelmat. Siinä olemme saaneet aikaan tuloksia.
Yksi Työttömien Keskusjärjestön tavoite on saada työttömyysturvan suojaosa palautettua takaisin 500 euroon, jonne se nostettiin koronan takia. Se mahdollistaisi paremmin keikkatyön tekemisen työttömyysturvalla. Nykyisen hallituksen suunnitelmissa on poistaa suojaosa kokonaan. Keskusjärjestö haluaa myös muun muassa edistää maahanmuuttajataustaisten ihmisten työnhakuprosessin tasa-arvoisuutta ja tukea työttömien yhdistyksiä, joiden rahoitusta on leikattu hyvinvointialueiden perustamisen myötä.
Hirsjärvi ennakoi, että eduskunnan käsittelyssä tulee pian olemaan valtava määrä lakialoitteita, joista osa saattaa kaatua siihen, että ne ovat perustuslain vastaisia. Puheenjohtajan neuvo toimeentulostaan huolehtivalle ihmiselle on, ettei kannata odottaa siihen asti, kunnes rahat loppuvat. Hän kehottaa kääntymään aikuissosiaalityön, kirkon diakonian tai järjestöjen puoleen heti työttömyyden kohdatessa tai oman taloustilanteen huonontuessa.
– Pidä huoli siitä, että sinulla on apuverkosto olemassa, koska se auttaa jaksamaan eteenpäin. Minunkin oli aikanaan kahden lapsen yksinhuoltajana pakko lähteä etsimään apua, Hirsjärvi kertoo.