Kirsti Nurmela, psykiatrian erikoislääkäri, LL
Leena Valkonen. Viestinnän asiantuntija, Työttömien Keskusjärjestö ry
Psykiatrian erikoislääkäri, LL Kirsti Nurmela katsoo tuoreessa väitöskirjassaan, että pitkäaikaistyöttömien mielenterveyden häiriöitä ei tunnisteta riittävästi terveydenhuollossa. Vaikka häiriöitä tunnistetaankin, se ei välttämättä johda työkyvyn arviointiin. Varhaisempi tunnistaminen voisi tukea työttömien työkyvyn säilymistä.
Suomessa on noin 100 000 yli vuoden työttömänä ollutta eli pitkäaikaistyötöntä ihmistä, joiden terveydentila on jo aiempien tutkimusten mukaan todettu huonommaksi kuin työssä käyvillä. Mielenterveyden häiriöistä varsinkin alkoholi- ja masennushäiriöt ovat yleisiä.
Kirsti Nurmela tutki väitöskirjassaan pitkäaikaistyöttömien mielenterveyden häiriöiden tunnistamista ja tunnistamisen yhteyttä työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseen. Lisäksi hän tutki mielenterveyden häiriöistä kärsivien pitkäaikaistyöttömien asiointia terveyspalveluissa.
Tutkimuksen tausta-aineisto koostui Eläkemahdollisuuksien arvio hankkeessa (ELMA) vuosina 2001–2007 Tampereella kertyneestä asiakirjatiedosta. ELMA-hankkeeseen lähetetyt ihmiset olivat pitkäaikaistyöttömiä (yli vuoden kestänyt työttömyys), joilla oli todettu työkykyä alentavia sairauksia ja jotka olivat vaikeasti työllistettäviä.
Kansallisen ELMA-hankkeen lähtökohtana toimi oletus, jonka mukaan pitkäaikaistyöttömien joukossa on useita ihmisiä, jotka tosiasiallisesti ovat työkyvyttömiä ja olisivat oikeutettuja työkyvyttömyyseläkkeeseen.
Katkeileva terveyspalvelujen käyttötapa
Kirsi Nurmelan mukaan työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeutettujen pitkäaikaistyöttömien masennus näyttää jäävän paljolti tunnistamatta terveydenhuollossa. Psyykkiset oireet saattavat peittyä fyysisten oireiden taakse. Esimerkiksi potilas valittaa uupumusta tai muuta yleisoireita eikä tunnista itsellään masennusta tai alkoholihäiriötä.
Ilmiö saattaa selittyä myös työttömyyden kestolla, sillä masennuksen tunnistaminen näyttäisi vähenevän työttömyyden pitkittyessä. Avun hakemisen ja hoidon tarjoamisen aktiivisuus voi myös vähentyä, kun ei ole työtä, joka edellyttäisi kohtuullista terveydentilaa ja toimintakykyä.
Mielenterveyden häiriöiden tunnistamisen ja työkyvyn arvioinnin ongelmat saattavat liittyä myös pitkäaikaistyöttömien tapoihin asioida terveyspalveluissa. Niillä pitkäaikaistyöttömillä, jotka kärsivät alkoholi- tai masennushäiriöstä, oli kohonnut riski käyttää terveyspalveluja katkeilevaan tai syrjäytyneeseen tapaan.
– Katkeileva terveyspalvelujen käyttö voi merkitä mm. vastaanottokäyntejä ja päivystykseen hakeutumista epäselvistä syistä, potilas-lääkärisuhde on ohut ja katkeileva ja vastaanottokäyntejä peruuntuu tai jää käyttämättä. Vastaanottokäynneille saatetaan tulla päihtyneenä lääkkeiden hakemiseksi väärinkäyttötarkoituksiin tai eläkkeen hakemiseksi, Nurmela kuvailee.
Kun potilas ei saa toivomaansa lääketieteellistä apua, ovat potilas ja hoitotaho tyytymättömiä, eikä potilas tule autetuksi.
Terveyshistoria ja työkyvyttömyys-eläkehakemus
Pitkäaikaistyöttömissä on kahdenlaisia terveyspalvelujen käyttäjiä. On henkilöitä, joille syntyy paljon käyntejä ja terveyshistoriaa. Mutta on myös pitkäaikaistyöttömiä, joilla on alentunutta palvelujen käyttöä ja jotka välttelevät terveyspalveluita säilyttääkseen esimerkiksi työttömyyskorvauksensa. Tällöin heidän terveyskansionsa jää hyvin ohueksi, Kirsi Nurmela sanoo.
– Terveyshistorialla on merkitystä, kun pitkäaikaistyötön lähtee hakemaan esimerkiksi työkyvyttömyyseläkettä. Siksi terveydentilan ja työkyvyn säännöllinen arviointi olisi kaikille työttömille tärkeää. Työkyvyn arvion puuttumisen seurauksena pitkäaikaistyöttömien joukkoon saattaa jäädä ihmisiä, jotka ovat jo menettäneet työkykynsä.
– Ei ole ihmisen haluttomuutta vaan keinottomuutta hakea apua. Siksi esimerkiksi sosiaalisen kuntoutuksen keinoja tulisi ottaa laajemmin käyttöön yhteistyössä eri organisaatioiden kanssa pitkäaikaistyöttömien tukemiseksi kohti heidän itse valitsemaansa päämäärää, on se sitten työ, eläke tai jotain muuta, Nurmela pohtii.
Suosituksia terveydenhuollolle
Tutkimustulosten perusteella Kirsi Nurmela suosittelee työttömille räätälöityjä, työterveyshuoltoa muistuttavia, palveluja, joihin heitä tulisi ohjata jo työttömyyden varhaisessa vaiheessa pitkäaikaistyöttömyyden ja työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi. Heti työttömyyden alusta lähtien tulisi olla seurantaa ja mahdollisen hoito- ja kuntoutustarpeen arviointi.
Myös täydennyskoulutus mielenterveyden häiriöiden tunnistamisesta pitkäaikaistyöttömien parissa toimiville viranomaisille olisi tarpeen.
Pitkäaikaistyöttömien depression seulontaa tulisi harkita erityisesti niiden pitkäaikaistyöttömien keskuudessa, jotka kärsivät somaattisista sairauksista ja joiden työkyky on alentunut.
Tulevaisuudessa tekoälysovelluksia voitaisiin kehittää osana potilastietojärjestelmää tunnistamaan niitä terveyspalveluiden käyttötapoja, jotka saattavat olla yhteydessä lisääntyneeseen riskiin ajautua pitkäaikaistyöttömyyteen, työkyvyttömyyteen ja mielenterveyden häiriöiden kehittymiseen.
LL Kirsti Nurmelan sosiaalipsykiatrian alaan kuuluva väitöskirja Identification of Mental Health Disorders among Long-term Unemployed People and Their Ability to Work. Does health care meet the case? (Pitkäaikaistyöttömien mielenterveyden häiriöiden tunnistaminen ja työkyky. Vastaako terveydenhuolto tarpeeseen?) tarkastettiin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa 21.5.2021.
Väitöskirja löytyy Työttömien Keskusjärjestön materiaalipankista.